Tunteita ja tuoksuja

Telkkarissa mainostettiin uusia deodoranttivaihtoehtoja, joissa tuoksuina olivat Kurkku ja Vihreä tee. Siis mitä? Siis miksi? Kuka haluaa tunkea kurkun kainaloonsa, kyllä se jollain lailla perverssiltä kuulostaa. Ja onko kiva kun työpaikalla joku kyselee, että onko joku keittänyt teetä, kun tuoksuu ihan sille. Kaikkea ne siellä tuotekehitysosastoilla puuhailevat.

Mitä seuraavaksi? Punajuuri ja maitokahvi. Sitä odotellessa.

Kansalaisaktivismia sosiaalisissa medioissa

Ihailen Anninaa, lisää tällaista aktivismia!

Ministeripuhetta

Olin aamulla tilaisuudessa, jonka avaussanat suoritti eräs Vanhasen II hallituksen 20 ministeristä. Luonnollisesti hän aluksi pahoitteli, että hänen täytyy 20 minuutin päästä viimeistään olla takaisin virka-autossa matkalla Helsinkiin. Siinä me sitten yleisössä katsottiin voronperään kelloa sekä ministeriä ja hänen paperiliuskojaan. Ja kyllä, ministeri ehti juuri ajoissa maaliin! 

Luonnollisesti ministeri luki puheensa suoraan paperista, avustaja oli mielestäni kirjoittanut varsin kelvollisen puheen. Ymmärrän toki, että ministeritason ihmisellä ei ole mahdollisuus kirjoittaa puheitaan itse, eikä välttämättä myöskään harjoitella niitä, mutta sitä jäin sitten pohtimaan, että miksi ministeri pitää roudata esilukemaan toisen kirjoittama puhe paperista. 

En myöskään tiedä, että onko se nolompaa Suomen kansan vai kyseisen ministerin näkökulmasta. Tämä kansa kovasti kunnioittaa sitä, että ministeri koko olemuksellaan saapuu paikalle ja ihmiset jopa taputtivat oikein monta kertaa. Kai me sitten vieläkin niin paljon kuvia kumarretaan. 

Ehkä ideaalitilanne olisi, että kansa saisi jatkossakin pönöttävät ministerinsä, mutta jos ministerit vaikka vaivautuisivat opettelemaan puheestaan edes viimeisen kappaleen, jotta jäisi vähän parempi maku suuhun heidän esityksestään. Senhän vois vaikka kirjata hallitusohjelmaan.

Koiria kansalle

Nelosella hyvä meno jatkuu. Onkohan ne unohtanut ottaa lääkkeensä. Koirienkoulutus-tosi-tv. Nyt taisi tulla mun tosi-tv-raja täyteen, piti tämäkin päivä vielä elää.

Seksiä kansalle

Hei Nelosen ohjelmajohtaja,

oletko kovinkin ylpeä uudesta makasiini(?)ohjelmastanne G-piste?

Ei muuta kysyttävää. 

Paitsi joku voisi myös kertoa, että oliko Vuokkoset ennen kovin vaarallinen, kun se nyt sponsoritunnisteen mukaan on turvallinen?

Valitustarve

Suomalaisilla on tarve valittaa. Koska ryhmäkanne ei Suomessa ei vielä ole mahdollista samalla tavalla kuin rapakon takana, niin suomalaiset joutuvat käyttämään valtavasti energiaa jotta löytävät valittamiskanavat. Onneks meillä on internet!

Googlesta löytyy hakuehdolla "Minne voin valittaa" 308 kysymystä, ensimmäisessä hakutuloksessa kysytään: Minne voin valittaa kaivoa koskevissa riitatapauksissa? Hmmm.... Seuraava kysymys on jo astetta hysteerisempi:  Minne voi valittaa lääkäristä, joka hyvillä mielin otti vastaan vastaanottomaksun noin 80 euroa, mutta ei suostunut kirjoittamaan lausuntoa potilaan jalasta, jonka kuitenkin tutki. 

Seuraava valituksen kohde paljastaa sen, että joskus valittamisen tarve nostaa esiin jonkin uuden näkökulman tuttuun asiaan: "Minne voi valittaa asiattomista invapysäköintipaikoista?" Eli jos kauppias X on halunnut karkoittaa asiakkaat varaamalla liikaa paikkoja invalideille, niin onhan sekin tietysti yksi ajatusmalli, jota kannattaa pohtia. Leimautumatta rasistiksi on kyllä totta, että melko harvoin invapaikat on varattuja.

Blogilistalta löytyy kuitenkin allekirjoittaneen mielestä paras valituksen tarve: "Minne voi valittaa väärästä elämästä?" Mitäpä siihen lisäämään.

Työryhmäh**rausta

Kyllähän se imartelee, että on niin haluttu, että pyydetään jokaiseen mahdolliseen työryhmään, joita talossa on, mutta kun äkkiseltään laskettuna kuuluu ainakin kymmeneen sisäiseen kehitysryhmään, niin se kyllä alkaa olla jo vähän liikaa. Ja sitten tietysti päälle ne, joita ei enää edes muista.

Kun koko ajan pitäisi antaa itsestään jotain, niin väkisinkin tulee välillä melko hyväksikäytetty olo. Ei vaan jaksaisi. Ja kun eihän mulla oikeasti voi olla niin moneen asiaan parasta substanssia eli syy lienee se, että on niin kiltti, ettei koskaan osaa sanoa ei.

Tänään kyllä tunsin lopullisesti asioiden menevän jo vähän liian pitkälle, kun olin it-järjestelmätoimittajapalaverissa, jossa kahden tunnin presentaatiosta tunsin olevani noin kaksi minuuttia niiden nörttien kanssa samalla kartalla, tai edes samassa karttapallossa. 

Varsinkin kun palaverin lopuksi sain palautetta, että en ollut tutustunut materiaaliin etukäteen. No vaikka olisin lukenut tarjouspyynnön ja tarjouksen 100 kertaa, niin väitän, että en olisi silti tiennyt, mitä tarkoittaa: "OLAP-kuutio voidaan päivittää proaktiivisesti prosessin päätteeksi". Siis että mikä voidaan päivittää ja miten? Ja että oliko tämä tieto minulle tarpeellista???

Ainut peruste, millä voin osallistua päätöksentekoon tässä työryhmässä on siis varmaan palveluntarjoajan yhteyshenkilöiden miellyttävyys ja ulkonäkö, mutta jokainenhan perustaa ratkaisunsa siihen mihin osaa ottaa kantaa..