Valittaminen

Kaikista asioista voi nykyään tehdä valituksen. Yleensä kirjallisena, internetin kautta tai sähköpostilla. Joillain palvelualoilla valitus vielä otetaan henkilökohtaisesti vastaan, mutta sekin on katoavaa kansanperinnettä.

Kaupassa myyjä ei ota kantaa vaan pyytää tekemään valituksen. Valituksen, joka sitten käsitellään jossain. Mihin hävisi kommunikaatio ja yhteinen asioiden sopiminen. Jäisikö asiakkaalle parempi mieli, jos asia voitaisiin sopia saman tien. "Minäolenvaantäällätöissä" ei varmasti paranna yhdenkään yrityksen imagoa, eikö asiakaspalvelijoita voisi ohjeistaa myös valitusten käsittelyyn.

Valtionhallinnon kirjeen mukana tulee valituskaavake. Niin kuin lähtökohtaisesti ajateltaisiin, että ihmisten täytyy olla tyytymättömiä päätökseen. Miksi se päätös on sitten tehty, jos lähettäjä olettaa, että siitä halutaan kuitenkin valittaa. Mutta miksei tehdä kerralla hyvää päätöstä ja laiteta mukaan kehumiskorttia. Virastopirjokin ilahtuisi kun saisi postia tyytyväisiltä asiakkailta, eikä tarvisi kahvihuoneessa marmattaa naama norsun***lla.

Varmasti on olemassa siis joku ihmisryhmä, jonka perustehtävä on valittaa kaikesta. Varsinkin kaikesta aiheettomasta. Kannattaako vaikka pilata loma sillä, että valittaa jokaisesta epäkohdasta hotellissa tai lomakohteessa. Pysyisi sitten kotimaassa tai ottaisi selvää etukäteen maan kulttuurista. Esimerkiksi arabikulttuuriin kuuluu aggressiivinen kaupustelu, jos se ahdistaa, niin on ihan turha matkustaa arabimaahan, ei sen pitäisi olla sen vaikeampaa. Ja monessa maassa on likaisempaa kuin Suomessa, ei senkään pitäisi olla mikään yllätys. Matkoilla valittaminen on yksi mielenkiintoisimmista ja samalla ärsyttävimmistä valituksen muodoista.

Ja tällainen ihmisten valittamisesta valittaminen se sitten vasta tyhmää onkin. Mutta kovin suosittua, jotkut kirjoittavat siitä internetiinkin. Tällä viikolla olen kovin kyllästynyt valittamiseen, sen kunniaksi perustin vastabloginkin.