Elämisen vaikeus

Päivänä jolloin ei löydy valittamisen aihetta, koska kaikki on ollut täydellistä, on pakko pohtia sitä miksi ylipäänsä kaikki asiat joista nauttii, on jollain tapaa itsetuhoa tai maailmanloppua edistäviä.

Ruoka: hyvä ruoka on niin hyvää, että sitä söisi vaikka kuinka paljon ja yhä uudestaan ja koko ajan. Ja suurin osa kaikesta ruuasta on hyvää (tulee varmaan päivä kun voisin ahmia verilettujakin). Mutta siitä lihoo ja sitten ei sovi esteettisiin standardeihin. Ja tulee ne kaikki taudit suoniin ja muualle.
Alkoholi: Humalassa vaan on hauskaa, vaikka kuka väittäisi mitä. Lauantainakin oli. Mutta sitten jos juo paljon, niin tulee alkoholistiksi ja sattuu tapaturmia (Kuten lauantainakin kävi, tosin niistä Hamletin liian liukkaista pöydistä voisi kirjoittaa oman postauksen, edesvastuutonta ravintolanpitoa).
Aurinko: Kaunista ruskeaa ihoa saavuttaessa palaa karrelle ja tulee ihosyöpä. Ja jos ei siihen kuole, niin on vanhana ryppyinen.
Shoppailu ja matkailu: Aina olisi kiva ostaa lisää kenkiä ja vaatteita ja sisustusasioita ja ihan mitä vaan, mutta sitten edistää luonnovarojen tuhlausta ja rikkaiden entisestään rikastumista ja kaikkea sellaista. Ja usein shoppailuun liittyy vielä matkailu johonkin ihanaan kaukomaahan ja sehän ei ole hyväksi niin monesta syystä, joista puoliakaan en edes tiedä (alkaen sademetsistä ja päättyen kerosiiniin). Mun ekologinen jalanjälki on varmaan kohta Töölön kokoinen, ja siitäkin pitäisi jaksaa koko ajan olla masentunut ja huolissaan.

Vaikka jättäisi ympäristöaspektit huomiotta, niin kaikkeen edelliseen tarvitaan myös yleensä rahaa ja ennen kaikkea vapaa-aikaa, että ehtii kuluttaa ja voi nauttia elämästä riittävästi. Mutta miten pystyy yhdistämään edellä mainituista asioista nauttimisen ja työssäkäynnin (Kun ei nyt vaan ole sattunut syntymään rikkaan suvun vesaksi, vaan on itse kaikki rahat rahat ansaittava ja pärjättävä vuosilomalain määräämillä vapailla). Tätä yhtälöä ei olisi ratkaissut Einsteinkaan, ehkä se siksi elikin joskus kun piti keksiä jotain helpompia asioita, kuten se suhteellisuusteoria, joka ei ole mulle muuten ollut koskaan mikään ongelma. Enkä ole kuullut kenenkään muunkaan siitä asiasta tuskailevan. Empiirisen tutkimukseni mukaan rahattomuudesta ja vapaa-ajan puutteesta kärsii selvästi useampi.

Olen kyllä huomannut, että jääkiekkoilijat pääsee aika lähelle edellistä elämisen ihannetta, jos on hyviä. Ehkä musta tulee markkinatutkijoiden teemuselänne. Sitten musta kirjoitetaan ilta-sanomissa kuinka hienoa on, että juhlin huippupresentaatiota pataässässä aamupäivällä kello 10, lööppinä "Tomppa söi ja joi" kuten tänään otsikoitiin Temestä. Siinäpä visiota.