Palveluammatit: Taksikuski

Tämä ammattikunta se vaan jaksaa aina yllättää. Kun hetken luulee, että ehkä suurin osa taksikuskeista on kuitenkin kultaisen palvelun ammattilaisia, jotka rauhallisesti kuljettavat sinut määränpäähäsi, niin poikkeus vahvistaa säännön aivan liian usein.

Tänään taas yksi keski-iän ylittänyt xy-kromosomiparilla varustettu ammattiautoilija lisäsi mahdollisuuksiaan kuolla ennenaikaisesti verisuonen katkeamiseen tai johonkin muuhun erittäin suuren aggression aiheuttamaan fataaliin vikaan. Tämä kokemus antoi taas syyn pohtia, että miksi ruveta taksikuskiksi,

...jos ei ymmärrä sitä, että katuja täytyy tasaisin väliajoin uusia, jotta hänen mercedeksensä rullaisi niillä tasaisemmin.
...jos luulee, että liikennevalot ovat vain hänen kiusakseen ja ne oikeuttavat nykivään ja riuhtovaan ajamiseen.
...jos kaikki muut autoilijat, myös hänen oman ammattikuntansa edustajat, ovat ko. autoilijan mielestä perkeleen agentteja hänen tiellään.
...jos olettaa asiakkaan olevan kaikista em. asioista samaa mieltä. Palveluammatin idea on juuri se, että asiakasta kuunnellaan, ei päinvastoin.

Tällaisille henkilöille olisi niin paljon muitakin ammattivaihtoehtoja. Jos moottoroidut koneet kiinnostavat niin paljon, että niillä haluaa ajaa työkseen, niin voisi harkita esim. kaatopaikan tiivistyskoneen kuljettamista. Ei varmasti ole muita tiellä, tien saa itse lanata itselleen sopivaksi, ei ole liikennesääntöjä eikä tarvitse olla kenellekään mukava. Suosittelen!

Ruokailua

Eilen oli Paska maanantai (biisi by Semmarit):

Työmaaruokala kello 12.05:

JAUHELIHAKEITTO

Vanhainkodissakin ruoissa on enemmän makua. Kuka unohti kertoa keittiölle, että mediamummo on kuopattu ja termi oli alunperinkin vain vitsi, joten suolaa (tai muita mausteita) voi laittaa ruokaan hieman enemmän kuin verenpainepotilaalle. Tiistaina listalla onkin savukalaa. Se on luultavasti sitä limaista inhokkipallasta. Onko kukaan edes koskaan nähnyt millainen kala on pallas. Veikkaan, että se on vain liivatepohjainen möhnä, jota kalana syötetään. Siis niille, jotka sitä syövät. Minä en.

Kampin Colorado kello 19.45:

CHICKEN BURGER

Ylitehoviljelty kanan rintaleike, joka oli toki kaikessa paksuudessaan erittäin näyttävä, mutta ei maistunut miltään. Hampurilaissämpylän alapuoli muodosti remoulade-kastikkeeksi väitetyn keltaisen lirun kanssa kätevän leipätahnan, jonka hampaatonkin ihminen olisi pystynyt saamaan alas. Annos oli lisäksi jo saapuessaan kylmä. Surkealta listalta tilatut muutkin ylihinnoitellut annokset olivat kuulemma pettymyksiä, jäätelövyöryä lukuun ottamatta. Olisi sittenkin sateesta huolimatta pitänyt jaksaa kävellä Ysi-baariin.

Maanantai oli siis huono ruokapäivä. Seura oli toki hyvää. Molemmilla kerroilla.

Epäonnistuneiden ruokailukokemusten kunniaksi vaihdoin blogger-templaten astetta harmaampaan. Se vanha olikin ällöttävä babyblue.

Kesätapahtuma maaseudulla

Mistä tiedät olevasi kesätapahtumassa maaseudulla:

1) Hanasta saa vain Perry lightia (hei, kuka sitä enää juo!)
2) Kuivasta omenasiideristä ei ole kuultukaan (englannissa sitä on juotu jo aika kauan!!!!)
3) Et voi maksaa Visalla, Mastercardilla, Amexilla tai Dinersilla, etkä ainakaan Visa Electronilla ja joka puolella on liimattuna kylttejä "Meillä kelpaa vain käteinen" (Tiedoksi: Suomessa korttimaksujen osuus maksutapahtumista oli noin 47 % vuonna 2006. Lähde: Finanssialan keskusliitto).
4) Kolmea autoa vartioi neljä liikenteenohjaajaa, jotka ylitärkeinä opastavat autosi tyhjällä parkkipaikalla kohdalleen (eihän sitä koskaan toki tiedä milloin sunnuntaiaamupäivänä parkkialueelle tulee yhtäaikaa satoja autoja).
5) Majoitusvalvoja luulee, että majoitusvalvonnan vastaava on Jumalasta seuraava (talkootyöntekijöiden ensimmäinen ohje on: älä ajattele omilla aivoillasi vaan soita kaikissa tilanteissa lainakännykkäsi pikavalintaan tallennettuun numeroon).

Ja makkaratkin oli tosi pieniä. Mutta ohjelma oli hyvä, Puhdin uusi produktio mahtava, Väkkärä loistava ja Värttinän energinen show yllätti positiivisesti. Kiitos Spelit!

Autoilijan elämää

Hei Sinä Nainen,

joka ulkoilutit lapsikatrastasi Helsingin Lönnrotinkadulla perjantaina iltapäivällä. Olen pahoillani että suljin tiesi noin kymmenen sekunnin ajaksi, josta toki sinulla oli täysi oikeus närkästyä ja näyttää minulle käsimerkkejä.

Tullessani autotallista, et toki voinut tietää, että olin 20 metriä aikaisemmin avannut oven puoleksi minuutiksi vetämällä katosta narua ylösajoliuskan alapäässä. Harmillisesti Lönnrotinkadun liikenne oli tuohon aikaan niin ruuhkaista, että en päässyt välittömästi liittymään liikennevirtaan vaan jäin odottamaan jalkakäytävälle, että voin turvallisesti liittyä liikenteeseen. Tässä tein toki virheen, olisin yhtä hyvin voinut:
A) Ajaa suoraan kadulle ja aiheuttaa kolarin ja tuhota autoni.
B) Pysäyttää ajoliuskan yläpäähän, jotta sinä ja katraasi olisitte päässeet pysähtymättä etenemään. Tällöin tietysti autotallin automaattiovi olisi sulkeutunut ja tuhonnut autoni.
C) Peruuttaa takaisin ajoliuskan alapäähän, avata automaattioven ja yrittää uutta lähestymistä niin monta kertaa sieltä, että kevyenliikenteen väylä ja ajotie olisivat olleet tyhjiä.

Pahoittelen vielä, etten tajunnut tehdä mitään näistä oikeista ratkaisuista, joka olisi mahdollistanut Sinun keskeytymättömän etenemisesi kiireisessä elämässäsi.

Sääennustamattomuus

Arvoisat säätieteilijät,

olen lopen kyllästynyt sääennusteisiin. Tälle viikolle lupasitte pelkkää sadetta ja nyt jo toista päivää peräkkäin paistaa aurinko. Vähemmästäkin synkkenee tällaisesta kun olin mielessäni ehtinyt ilkkua juhannukselta lomallejäävien viimeistä lomaviikkoa säiden puolesta epäonnistuneeksi. Vahingonilohan se on paras ilo.

Ja mikä ennuste on sellainen jossa on pilvi, aurinko ja sadepisara. Kaikki ennusteet on nykään täynnä ko. merkkihässäkkää! Sehän on yhtä pätevä kuin savolaismiehen ennuste, suattaapahan tuo sataa, tai suattaapahan tuo olla satamati. PRKL, tästäkö teille palkka maksetaan.

Ja sitten vielä yksi asia. Kun säästä ei ole muuta kerrottavaa kuin että laaja matalapaine pysyy paikallaan, niin tällä viikolla eräskin säätieteilijä rupesi ottamaan kantaa ilmastomuutoksen aiheuttamiin yhteiskuntavaikutuksiin. Eihän se voi olla säätieteilijän tehtävä ennustaa kuinka paljon eteläeurooppalaisia muuttaa Suomeen ja vaikka olisikin, niin pieleen se menee kuitenkin. Eiköhän jätetä tuollaiset puuhat yhteiskunta- ja taloustieteilijöille vai ketkä tuollaisia asioita nyt sitten ikinä tutkivatkaan. Jos keskittyisitte liimaamaan niitä pilviä ja aurinkoja taustapahviin.

TV-mainonnan säännöt

Hyvät TV-kanavien sedät ja tädit,

eikö tv-mainonnalle voisi asettaa jotain rajoitteita siitä, mikä on hyvän maun mukaista ja mikä ei. Eilen illalla MTV3-kanavalla esitetty voidemainos ei minusta ollut. Vaikka siinä täysin asiallisesti kerrottiin, että tuotetta käytetään peräaukon kutinaan, kuvitettuna vieläpä ihmisten takapuolilla, joista yhden naisen alaselkään oli ymmärtääkseni tatuoitu sanat "peräaukon kutina", niin en pitänyt siitä että näytitte ko. mainoksen. Vaikka vaiva (mainoksen mukaan) on yleinen ja normaali, niin MIKSI SE PITÄÄ KERTOA MINUN TELKKARISSA! Jos maksaisin tv-maksua, niin lopettaisin välittömästi.

Samalla kun tässä nyt media-asialla ollaan, niin voisin lähettää myös Seiskan tekijöille terveisiä: Eikö teillä tosiaan ole mitään muuta kerrottavaa kuin viikon vanhoja uutisia! Jos en olisi varastanut kollegani vapaakappaletta, niin peruisin tilauksen.

Mummojen vallankumous

Valitusblogi on pakko aloittaa ylistyskirjoituksella valittajamummoille. Käytännössä etuliite tässä yhteydessä on turha, sillä hiusten harmaantuessa valittamisen määrä kasvaa yleensä eksponentiaalisesti joka tapauksessa.

Vain ikäihmiset osaavat tehdä valittamisesta elämäntehtävänsä (muutamaa keski-ikäistä poikkeusta lukuun ottamatta) ja harjoittaa sitä niin taiten, että usein meinaa jäädä sanattomaksi. Nuo poikkeukset ovatkin ehkä mieleltään mummoja vaikka fyysisiltä ominaisuuksiltaan eivät vielä täytä mummouden kriteerejä. Ikuisen nuoruuden ihannoinnin sijaan voisimmekin alkaa ylistää mummoutta, ei mitään harmaita panttereita vaan ihan rehellisesti kärttyisiä vanhoja ämmiä!

Suosikkini mummojen alalajeista on nk. oksanhankamummo, joiden käytöstä olen saanut viime aikoina todistaa muutaman kerran. Olin keväällä eräässä tapahtumassa ja ruokailun jälkeen astiat tuli palauttaa sellaiseen koulun ruokalan linjastoon, niin eikös sieltä eräs kultaiseen ikään kuuluva pamauttanut itsensä täysin oppikirjaesimerkin mukaan jonon käännekohtaan tehden oman jonon, johon hänen ikätoverinsa välittömästi parkkeerasivat perään muodostaen kymmenen metrin haaran. Katselin ihaillen sitä välinpitämättömän viileää katsetta, joka ei reagoi kanssaihmisten mulkoiluun ja päätin harjoitella sitä peilin edessä kotona. Eipä aikaakaan, kun eräs keski-ikäinen wannabe-vanhus sitten toteutti täysin kanssaihmiset lamaannuttavan operaation samassa astianpalautusjonossa. Hän nimittäin ovelasti puikkelehti eri palautuskoreille ja tiputteli aterimensa, lautasensa ja mukinsa ihmisten väleistä niihin täysin viilipyttymäisen rauhallisesti. Huomautin jonon perältä, että täältä sopisi aloittaa jonottamisen, jolloin hän totesi: "Ei koske minua" ja jatkoi matkaansa. Minulla on vielä paljon opittavaa.

Matka valittajamummoksi alkakoon (tai oikeammin -vaariksi, yleensä valittajat on tosin mummoja, koska miehet kuolee niin paljon nuorempina)! Blogiin saa toki kuka tahansa valittaa mistä tahansa! Mitä turhempi aihe, niin sen parempi!

Valitusoikeus

Miksi turhanpäiväinen valittaminen saisi olla vain vanhojen ihmisten etuoikeus. Minä tahdon kanssa. Ja aion sen tehdä. Tästä eteenpäin saatte lukea julkisesti kun minua kaltoin kohdellaan elämäni taipaleella, vaikka asia olisi sitten mitättömämpikin.

Negatiivisia hetkiä kirjoitusteni parissa!