Onko siinä laitaa, että aina ennen lomaa ja loman jälkeen on niin mahdoton kiire, että jos ei olisi ruskettunut, niin ei muistaisi lomalla olleensa.
Kun elämässä on ennen perjantai-iltaa puolitoista tuntia aikaa, jota ei ole vielä uhrattu jollekin palaverille tai iltakokoukselle, niin se on aika vähän ja melkein ahdistaa.
keskiviikkona, joulukuuta 12, 2007
torstaina, marraskuuta 15, 2007
Virastoasiointia
Jonotettuani viisitoista minuuttia rakennusvirastoon selvittääkseni mitä on tapahtunut asukaspysäköintunnukselleni, sai tympeästi palvellut täti minut alle 3 minuutin raivon partaalle. Kohtuullinen suoritus.
Nimittäin: Olen unohtanut maksaa 1.7. erääntyneen asukaspysäköintimaksun, jonka johdosta he eivät ole lähettäneet minulle uutta pysäköintitunnusta, jonka johdosta olen nyt saanut kaksi pysäköintivirhemaksua, koska ikkunassa keikkuu vanha tunnus. Tämän ymmärrän toki vielä täysin. Mutta kysyessäni, että miksi en ole saanut uutta laskua, niin vastaus oli, että jos laskua ei makseta, niin he olettavat, että en tarvitse tunnusta enää.
Eihän näin voi olla. Eihän sähköyhtiökään katkaise sähköä eräpäivänä, jos en ole laskua maksanut perustellen, että "ajattelimme, että et tarvitse enää sähköä, kun et ole maksanut!!!!!!" Onhan tämä nyt perin eriskummallista.
Nimittäin: Olen unohtanut maksaa 1.7. erääntyneen asukaspysäköintimaksun, jonka johdosta he eivät ole lähettäneet minulle uutta pysäköintitunnusta, jonka johdosta olen nyt saanut kaksi pysäköintivirhemaksua, koska ikkunassa keikkuu vanha tunnus. Tämän ymmärrän toki vielä täysin. Mutta kysyessäni, että miksi en ole saanut uutta laskua, niin vastaus oli, että jos laskua ei makseta, niin he olettavat, että en tarvitse tunnusta enää.
Eihän näin voi olla. Eihän sähköyhtiökään katkaise sähköä eräpäivänä, jos en ole laskua maksanut perustellen, että "ajattelimme, että et tarvitse enää sähköä, kun et ole maksanut!!!!!!" Onhan tämä nyt perin eriskummallista.
maanantaina, marraskuuta 12, 2007
Koiratanssi
Mitä kertoo tästä katajaisesta kansastamme se, että Talentin yleisöäänestyksen voittaa Sini Sonic ja hänen tanssiva koiransa. Onhan eläimet aina söpöjä, mutta kyllä se emännän (eikö koiranomistajia kutsuta aina emänniksi????) viitta oli jo vähän liikaa.
Jos sovittaisiin jatkossa, että äänestetään jotain oikeasti lavalle hyvää mieltä aiheuttavia esityksiä tuovia ihmisiä? Ja kauniit koirat ois sitten koiranäyttelyissä ja taitavat koirat agility-kisoissa. Eiks joo?
Jos sovittaisiin jatkossa, että äänestetään jotain oikeasti lavalle hyvää mieltä aiheuttavia esityksiä tuovia ihmisiä? Ja kauniit koirat ois sitten koiranäyttelyissä ja taitavat koirat agility-kisoissa. Eiks joo?
sunnuntaina, marraskuuta 11, 2007
Taksijonossa
Taas näin pikkujoulukauden kynnyksellä on aika ottaa kantaa ajankohtaiseen aiheeseen. Vaikka nyt kyllä vahvasti näyttää siltä, että taksipulasta on tullut kroonisempaa kuin aiemmin. Arkenakin kesällä sai jonottaa taksia satojen metrien jonoissa.
Eikös se kuulkaa ole niin, että taksin perusidea on se, että jos tulet toimeen niin hyvin, että maksat mieluummin omasta rauhasta ja nopeasta kyydistä kuin menet kännisten teinien kanssa bussilla, niin nyt kyllä pahasti näyttää siltä, että tämä lupaus on päässyt unholaan. Taksijonossa kuluu aikaa vähintään yhtä kauan kuin kierrellä yöbussilla kaikki lähiöt (siis jos ei satu asumaan kantakaupungissa...), mutta sillä erotuksella, että bussiin pääsee sisälle, eikä tarvitse olla sateessa. Ja omaa rauhaa on toki kun pääsee taksiin sisälle, mutta suurimman osan matka-ajasta joutuu viettämään jonossa kaiken maailman känniääliöiden kanssa. Ja pahimmassa tapauksessa nykyään joutuu ottamaan ne samat känniääliöt sinne taksiin sisään, kun jokaisen jonottajan kodin osoite pitää selvittää. Mähän hemmetti maksan just siitä, että pääsen rauhassa kotiin, että on ihan turha valittaa siitä, että taksiin mennään vain yksi kerrallaan. SE ON TAKSIN IDEA, JOS OLLAAN MENOSSA YKSIN KOTIIN. Se on minun henkilökohtainen kriisini, että minulla ei ole ketään, joka tulee kanssani kotiin, ei sitä tarvitse koko kaupungille kuuluttaa.
Olisi luonnollista, että kysynnän ja tarjonnan epäsuhdan ollessa näin suuri, taksien yöhinnat kolminkertaistuisivat tai rinnalle tulisi joku kalliimpi vuokra-autojärjestelmä, johon voisi rahalla päästä. Tällä hetkellä kun kotiin ei pääse mukavasti ja jonottamatta vaikka olisi siitä valmis maksamaan. Onhan tää maailma kummaksi mennyt, kun kapitalismin perusoppeihin ei voi luottaa.
Eikös se kuulkaa ole niin, että taksin perusidea on se, että jos tulet toimeen niin hyvin, että maksat mieluummin omasta rauhasta ja nopeasta kyydistä kuin menet kännisten teinien kanssa bussilla, niin nyt kyllä pahasti näyttää siltä, että tämä lupaus on päässyt unholaan. Taksijonossa kuluu aikaa vähintään yhtä kauan kuin kierrellä yöbussilla kaikki lähiöt (siis jos ei satu asumaan kantakaupungissa...), mutta sillä erotuksella, että bussiin pääsee sisälle, eikä tarvitse olla sateessa. Ja omaa rauhaa on toki kun pääsee taksiin sisälle, mutta suurimman osan matka-ajasta joutuu viettämään jonossa kaiken maailman känniääliöiden kanssa. Ja pahimmassa tapauksessa nykyään joutuu ottamaan ne samat känniääliöt sinne taksiin sisään, kun jokaisen jonottajan kodin osoite pitää selvittää. Mähän hemmetti maksan just siitä, että pääsen rauhassa kotiin, että on ihan turha valittaa siitä, että taksiin mennään vain yksi kerrallaan. SE ON TAKSIN IDEA, JOS OLLAAN MENOSSA YKSIN KOTIIN. Se on minun henkilökohtainen kriisini, että minulla ei ole ketään, joka tulee kanssani kotiin, ei sitä tarvitse koko kaupungille kuuluttaa.
Olisi luonnollista, että kysynnän ja tarjonnan epäsuhdan ollessa näin suuri, taksien yöhinnat kolminkertaistuisivat tai rinnalle tulisi joku kalliimpi vuokra-autojärjestelmä, johon voisi rahalla päästä. Tällä hetkellä kun kotiin ei pääse mukavasti ja jonottamatta vaikka olisi siitä valmis maksamaan. Onhan tää maailma kummaksi mennyt, kun kapitalismin perusoppeihin ei voi luottaa.
sunnuntaina, lokakuuta 21, 2007
Huonekaluostoksilla
Pitkästä saikaa sai oikein kunnon kiukun päälle, kun vihdoin kaikelta kiireeltä ehti lähteä katsastamaan sisustusartikkeleita "uuteen" kotiin.
Ihan vaan haluaisin ilmoittaa että Variston Iskussa saa kyllä niin huonoa palvelua, että en suosittele bensan kuluttamista sinne asti vaivautuakseen. Välitin palautteen kyllä jo asianomaiselle huonekaluketjullekin, jotta ehkä siellä sitten ensi kerralla vaivaudutaan vaikkapa ihan palvelemaan asiakasta, joka olisi vieläpä ostanut, mutta eipä tullut kauppoja tällä kertaa. Ja toista kertaa ei siihen myymälään enää tule.
Kuten huomaatte, tulin todella vihaiseksi.
Ihan vaan haluaisin ilmoittaa että Variston Iskussa saa kyllä niin huonoa palvelua, että en suosittele bensan kuluttamista sinne asti vaivautuakseen. Välitin palautteen kyllä jo asianomaiselle huonekaluketjullekin, jotta ehkä siellä sitten ensi kerralla vaivaudutaan vaikkapa ihan palvelemaan asiakasta, joka olisi vieläpä ostanut, mutta eipä tullut kauppoja tällä kertaa. Ja toista kertaa ei siihen myymälään enää tule.
Kuten huomaatte, tulin todella vihaiseksi.
maanantaina, lokakuuta 08, 2007
Syysmasentuneisuus
Se on tullut. Kuten ruska. Tai hullut päivät. Nimittäin syysmasennus.
Että kun ei jaksa edes valittaa mistään, kun koko ajan on kiire...ei mihinkään. Jaksamattomuus tehdä mitään...missään...ottaa yhteyttä ihmisiin...järjestää juhlia... Täytyy vaan mukainnostua mukakiiinnostavista asioista ja olla niin kuin kaikki olisi mukahyvin. Oikeasti kaikki on hyvin, töissä ihan kivoja töitä ja muutenkaan ei pitäisi olla valittamista, mutta kun mikään ei tunnu miltään. Tiedätte ehkä tunteen, laskee vaan päiviä lomaan. Mutta tällaista tämä välillä on, jossain odottaa varmasti aurinko, toivottavasti sitten ainakin noin 54 päivän päästä Balilla.
Kun ei jaksa edes valittaa.
Että kun ei jaksa edes valittaa mistään, kun koko ajan on kiire...ei mihinkään. Jaksamattomuus tehdä mitään...missään...ottaa yhteyttä ihmisiin...järjestää juhlia... Täytyy vaan mukainnostua mukakiiinnostavista asioista ja olla niin kuin kaikki olisi mukahyvin. Oikeasti kaikki on hyvin, töissä ihan kivoja töitä ja muutenkaan ei pitäisi olla valittamista, mutta kun mikään ei tunnu miltään. Tiedätte ehkä tunteen, laskee vaan päiviä lomaan. Mutta tällaista tämä välillä on, jossain odottaa varmasti aurinko, toivottavasti sitten ainakin noin 54 päivän päästä Balilla.
Kun ei jaksa edes valittaa.
sunnuntaina, syyskuuta 16, 2007
Viikko painonhallintaa
Ensimmäinen julkinen viikko painonvartijoita oli sitten takana perjantain punnituksen jälkeen. Ruokavaliosta oli poistettu kaikki mahdollinen, annoskoot vedetty minimiin ja perjantaina olo tuntui kevyeltä. Tulos -900 grammaa. No parempi se kai on kun ei mitään.
Viikonloppu käynnistyikin sitten normaaleissa merkeissä, vähän parempaa ruokaa, vähän enemmän viiniä ja vähän vähemmän tarkkailua. Lopputulos: Kahden päivän aikana onnistuin syömään (ja juomaaan) kaksinkertaisen määrän siihen, mitä tämänkokoisen ihmisen olisi tarpeen. Ja kaikki ystäväni kyllä nauttivat ihan samoja tuotteita ja saman määrän. On se kumma, että toisilla se ei näy.
No ei auta valittaminen, nyt on sitten vähän kiinni otettavaa taas ennen ensi viikon punnitusta.
(PV-tiedostaville tiedoksi, että miinussaldo korkeasta peruspistemäärästä ja pistepankista johtuen on kuitenkin tehosunnuntain jälkeen enää -13, mutta kahdessa päivässä reilustu yli sata pistettä on melkoinen saavutus.)
Viikonloppu käynnistyikin sitten normaaleissa merkeissä, vähän parempaa ruokaa, vähän enemmän viiniä ja vähän vähemmän tarkkailua. Lopputulos: Kahden päivän aikana onnistuin syömään (ja juomaaan) kaksinkertaisen määrän siihen, mitä tämänkokoisen ihmisen olisi tarpeen. Ja kaikki ystäväni kyllä nauttivat ihan samoja tuotteita ja saman määrän. On se kumma, että toisilla se ei näy.
No ei auta valittaminen, nyt on sitten vähän kiinni otettavaa taas ennen ensi viikon punnitusta.
(PV-tiedostaville tiedoksi, että miinussaldo korkeasta peruspistemäärästä ja pistepankista johtuen on kuitenkin tehosunnuntain jälkeen enää -13, mutta kahdessa päivässä reilustu yli sata pistettä on melkoinen saavutus.)
keskiviikkona, syyskuuta 12, 2007
Valituksen teoriaa
Roopen valituskirje antoi ajatuksen pohtia kuinka syntyy hyvä valituskirjelmä. Valituksen kirjoittaminen on ennen kaikkea taitolaji ja siihen voi liittää esim. seuraavanlaisia osia:
1. Ensimmäisenä täytyy toki miettiä kenelle valituksen kirjoittaa. Yleensä kannatta valita mahdolllisimman korkeatasoinen henkilö, jolla on riittävästi vaikutusvaltaa vaikuttaa asiaan. Tärkeää on kuitenkin, että ei valita liian korkealle, jotta valitus tulee varmasti henkilökohtaisesti ko. henkilön toimesta käsiteltyä. Jos valitukseen vastaa jokin muu henkilö kuin kenelle se on osoitettu, niin olet heti henkisessä alakynnessä.
2. Näin sähköpostiaikakautena on hyvä muistaa valitusta lähettäessä liittää kopiokenttään kaikki valituksen kohteena olevat henkilöt. Tehostaakseen vaikutusta voi vielä viestiin liittää tekstin, jossa kertoo, että haluaa toimia avoimesti ja erityisen rehellisesti ja sen takia lähettää kirjeen kaikille osapuolille. Jos ko. lauseen saa muotoiltua niin, että siitä epäsuorasti tulee tunne, että valituksen kohde ei näin toimi, niin aina parempi. Esim. "Lähetän tämän kirjeen myös herra/rouva x:lle, koska toivon, että voisimme avoimesti ja rehellisesti keskustella tapahtuneesta ilman negatiivista ilmapiiriä".
3. Yltiöasiallisuus on tietenkin valituskirjeen kielen ydin. Intellektuelli sävy tekstissä luo kuvan tilanteen yläpuolella olleesta henkilöstä, joka haluaa selvittää tapahtunutta samalla henkisellä tasolla olevan kanssa. Kannattaa myös miettiä millaisia sivistyssanoja voi asiayhteyteen liittää tehostamaan omaa älyllistä ylivoimaansa.
3. Itsestä ja omasta henkilöhistoriasta on hyvä nostaa esiin aina kaikista positiivisimmat asiat ja korostaa omaa asemaa yhteiskunnallisena vaikuttajana ja omassa lähipiirissään. Ei ole pahitteeksi vähän kaunistella asioita, mainitsemalla vaikka muutamia vaikutusvaltaisia ystäviä, jotka on joskus nähnyt samassa baarissa tai tuoda esiin suvun historiasta tärkeitä merkkihenkilöitä. Tässä vaiheessa voi myös hieman vähätellä valituksen kohteena olevan henkilön ominaisuuksia tai älykkyyttä suhteessa omaansa, kuitenkaan unohtamatta asiallista sävyä.
4. Tapahtunut on hyvä kerrata tarkkaan. Mahdollisimman yksityiskohtaisesti ja seikkaperäisesti, unohtamatta vastapuolen käyttäytymistä. Omaa käyttäytymistä kannattaa kommentoida rehellisesti, mutta ei korostaen itselle negatiivisia asioita. On hyvä nostaa esiin myös valituksen kohteena olleen henkilön ruumiinkieleen ja äänensävyyn liittyneitä asioita, jotka tehostavat kokonaiskuvan syntymistä.
5. Jos vielä pystyy liittämään tapahtuman johonkin laajempaan kontekstiin, esim. yrityksen menestykseen tai mielikuvaan, niin saa helposti luotua valitukselle suuremmat mittasuhteet ja sen merkitys luonnollisesti korostuu.
6. Valituskirjelmä on hyvä lopettaa toivotuksiin esim. yhteistyöhengestä tai ihan vaan vaikka toivottaa lämmintä syksynjatkoa tms. Loppuun on tärkeää muistaa laittaa jokin lause, joka ilmoittaa, että odotat vastausta valitukseen, esim. "Toivottavasti voimme ratkaista tämän kiusallisen tilanteen mahdollisimman pikaisesti ja voin sen jälkeen ostaa ja suositella tuotteitanne/palveluitanne kuten ennenkin."
Nyt vaan kaikki valittamaan!
1. Ensimmäisenä täytyy toki miettiä kenelle valituksen kirjoittaa. Yleensä kannatta valita mahdolllisimman korkeatasoinen henkilö, jolla on riittävästi vaikutusvaltaa vaikuttaa asiaan. Tärkeää on kuitenkin, että ei valita liian korkealle, jotta valitus tulee varmasti henkilökohtaisesti ko. henkilön toimesta käsiteltyä. Jos valitukseen vastaa jokin muu henkilö kuin kenelle se on osoitettu, niin olet heti henkisessä alakynnessä.
2. Näin sähköpostiaikakautena on hyvä muistaa valitusta lähettäessä liittää kopiokenttään kaikki valituksen kohteena olevat henkilöt. Tehostaakseen vaikutusta voi vielä viestiin liittää tekstin, jossa kertoo, että haluaa toimia avoimesti ja erityisen rehellisesti ja sen takia lähettää kirjeen kaikille osapuolille. Jos ko. lauseen saa muotoiltua niin, että siitä epäsuorasti tulee tunne, että valituksen kohde ei näin toimi, niin aina parempi. Esim. "Lähetän tämän kirjeen myös herra/rouva x:lle, koska toivon, että voisimme avoimesti ja rehellisesti keskustella tapahtuneesta ilman negatiivista ilmapiiriä".
3. Yltiöasiallisuus on tietenkin valituskirjeen kielen ydin. Intellektuelli sävy tekstissä luo kuvan tilanteen yläpuolella olleesta henkilöstä, joka haluaa selvittää tapahtunutta samalla henkisellä tasolla olevan kanssa. Kannattaa myös miettiä millaisia sivistyssanoja voi asiayhteyteen liittää tehostamaan omaa älyllistä ylivoimaansa.
3. Itsestä ja omasta henkilöhistoriasta on hyvä nostaa esiin aina kaikista positiivisimmat asiat ja korostaa omaa asemaa yhteiskunnallisena vaikuttajana ja omassa lähipiirissään. Ei ole pahitteeksi vähän kaunistella asioita, mainitsemalla vaikka muutamia vaikutusvaltaisia ystäviä, jotka on joskus nähnyt samassa baarissa tai tuoda esiin suvun historiasta tärkeitä merkkihenkilöitä. Tässä vaiheessa voi myös hieman vähätellä valituksen kohteena olevan henkilön ominaisuuksia tai älykkyyttä suhteessa omaansa, kuitenkaan unohtamatta asiallista sävyä.
4. Tapahtunut on hyvä kerrata tarkkaan. Mahdollisimman yksityiskohtaisesti ja seikkaperäisesti, unohtamatta vastapuolen käyttäytymistä. Omaa käyttäytymistä kannattaa kommentoida rehellisesti, mutta ei korostaen itselle negatiivisia asioita. On hyvä nostaa esiin myös valituksen kohteena olleen henkilön ruumiinkieleen ja äänensävyyn liittyneitä asioita, jotka tehostavat kokonaiskuvan syntymistä.
5. Jos vielä pystyy liittämään tapahtuman johonkin laajempaan kontekstiin, esim. yrityksen menestykseen tai mielikuvaan, niin saa helposti luotua valitukselle suuremmat mittasuhteet ja sen merkitys luonnollisesti korostuu.
6. Valituskirjelmä on hyvä lopettaa toivotuksiin esim. yhteistyöhengestä tai ihan vaan vaikka toivottaa lämmintä syksynjatkoa tms. Loppuun on tärkeää muistaa laittaa jokin lause, joka ilmoittaa, että odotat vastausta valitukseen, esim. "Toivottavasti voimme ratkaista tämän kiusallisen tilanteen mahdollisimman pikaisesti ja voin sen jälkeen ostaa ja suositella tuotteitanne/palveluitanne kuten ennenkin."
Nyt vaan kaikki valittamaan!
maanantaina, syyskuuta 10, 2007
BB-ahdistus
Hyvä BB:n tuottajasetä,
Enpä uskonut, että tämä postaus näkee päivänvalon. Mutta pakko se on kirjoittaa. Pari viikkoa BB:tä on nyt takana ja täydellinen kyllästyminen Big Brotheriin on alkanut vallata mieltä.
Tänä vuonnahan on tapahtunut jo enemmän kuin viimeksi koko kaudella, meillä on pariskunta, seksiä ja itsetyydytystä. Tätäkö me muka halutaan katsoa? Haluaisin kivoja päivä- ja viikkotehtäviä ja mukavia teemabileitä. Mutta eipä ole näkynyt.
Yritän antaa ihmisille mahdollisuuksia, mutta kun joukossa on muutama, jotka dominoivat koko ajan lähetystä, niin mahdollisuudet tähän ovat hyvin rajalliset. Eikö voisi olla sellainen joukkoäänestys, jossa epäonnistuneen castingin johdosta voitaisiin lähettää kerralla useampi henkilö kotiin. Castingissä on ilmeisesti ollut perusteena, että jos olet ulkomaalainen tai homo, niin tervetuloa taloon. Ei ollut kovin onnistuneet perusteet ne.
Ja se pumppulaulu ja julkkispeli. Eiköhän se jo kohta riitä!!!! Vuosi sitten testituotannossa mekin pelattiin julkkispeliä useita tunteja ja se rupesi jo silloin puuduttamaan ja ajattelin, että voi niitä tuotannon raukkoja, jotka joutuvat kuuntelemaan tätä. (Siitä känniördäyksestä puhumattakaan...). Mutta nyt täällä on satojatuhansia ihmisiä kuuntelemassa, keksikää jo nyt hemmetissä jotain muuta!!!
En minä vielä kuitenkaan luovuta, laittakaapa nyt sinne hyviä uusia tyyppejä. Tää eilinen ei vielä ainakaan kovin paljon vakuuta viihdearvoa katsojille tuovan, joten eiköhän senkin voisi laittaa kiertoon vaihto- ja palautusajan puitteissa.
Enpä uskonut, että tämä postaus näkee päivänvalon. Mutta pakko se on kirjoittaa. Pari viikkoa BB:tä on nyt takana ja täydellinen kyllästyminen Big Brotheriin on alkanut vallata mieltä.
Tänä vuonnahan on tapahtunut jo enemmän kuin viimeksi koko kaudella, meillä on pariskunta, seksiä ja itsetyydytystä. Tätäkö me muka halutaan katsoa? Haluaisin kivoja päivä- ja viikkotehtäviä ja mukavia teemabileitä. Mutta eipä ole näkynyt.
Yritän antaa ihmisille mahdollisuuksia, mutta kun joukossa on muutama, jotka dominoivat koko ajan lähetystä, niin mahdollisuudet tähän ovat hyvin rajalliset. Eikö voisi olla sellainen joukkoäänestys, jossa epäonnistuneen castingin johdosta voitaisiin lähettää kerralla useampi henkilö kotiin. Castingissä on ilmeisesti ollut perusteena, että jos olet ulkomaalainen tai homo, niin tervetuloa taloon. Ei ollut kovin onnistuneet perusteet ne.
Ja se pumppulaulu ja julkkispeli. Eiköhän se jo kohta riitä!!!! Vuosi sitten testituotannossa mekin pelattiin julkkispeliä useita tunteja ja se rupesi jo silloin puuduttamaan ja ajattelin, että voi niitä tuotannon raukkoja, jotka joutuvat kuuntelemaan tätä. (Siitä känniördäyksestä puhumattakaan...). Mutta nyt täällä on satojatuhansia ihmisiä kuuntelemassa, keksikää jo nyt hemmetissä jotain muuta!!!
En minä vielä kuitenkaan luovuta, laittakaapa nyt sinne hyviä uusia tyyppejä. Tää eilinen ei vielä ainakaan kovin paljon vakuuta viihdearvoa katsojille tuovan, joten eiköhän senkin voisi laittaa kiertoon vaihto- ja palautusajan puitteissa.
sunnuntaina, syyskuuta 09, 2007
Remontti
Tänään on taas kyllä päässyt aika lailla ärräpäätä ja v-sanoja. Minkä takia verhotankojen asentaminen periaatteessa tuntuu helpolta, mutta siitä hetkestä kun porakone koskettaa seinää, alkaa välitön vastoinkäymisten sarja.
Kuka keksi, että seinän sisään pitää työntää muovitulppa ja yrittää ruuvata siihen ruuvi sitten. Yleensä ruuvin saa puoleen väliin, jonka jälkeen täytyy ottaa vasara avuksi ja lopputulos onkin sitten alaspäin roikkuvia seinäkiinnikkeitä ja pelko siitä, että verhosysteemi tulee alas yön pimeinä tunteina. Miksei yhtä hyvin voitu sopia, silloin kun standardeja luotiin, että laitetaan kiinnikkeet pikaliimalla seinään, sehän kestää mainoksen mukaan auton painon. Joka tapauksessa seinä menee pilalle, kun sen poraa reikiä täyteen, sama se vaikka siitä joutuisi repimään liimatun systeemin pois.
Ja minä yritin toimia kaikkien ohjeiden mukaan, mutta en vieläkään tiedä, mikä meni pieleen. Ja tämä ei ollut eka kerta. Ensi kerralla kämppää ostaessani katson, että asunnossa on verhotangot valmiina.
Kuka keksi, että seinän sisään pitää työntää muovitulppa ja yrittää ruuvata siihen ruuvi sitten. Yleensä ruuvin saa puoleen väliin, jonka jälkeen täytyy ottaa vasara avuksi ja lopputulos onkin sitten alaspäin roikkuvia seinäkiinnikkeitä ja pelko siitä, että verhosysteemi tulee alas yön pimeinä tunteina. Miksei yhtä hyvin voitu sopia, silloin kun standardeja luotiin, että laitetaan kiinnikkeet pikaliimalla seinään, sehän kestää mainoksen mukaan auton painon. Joka tapauksessa seinä menee pilalle, kun sen poraa reikiä täyteen, sama se vaikka siitä joutuisi repimään liimatun systeemin pois.
Ja minä yritin toimia kaikkien ohjeiden mukaan, mutta en vieläkään tiedä, mikä meni pieleen. Ja tämä ei ollut eka kerta. Ensi kerralla kämppää ostaessani katson, että asunnossa on verhotangot valmiina.
perjantaina, syyskuuta 07, 2007
Valittaminen
Kaikista asioista voi nykyään tehdä valituksen. Yleensä kirjallisena, internetin kautta tai sähköpostilla. Joillain palvelualoilla valitus vielä otetaan henkilökohtaisesti vastaan, mutta sekin on katoavaa kansanperinnettä.
Kaupassa myyjä ei ota kantaa vaan pyytää tekemään valituksen. Valituksen, joka sitten käsitellään jossain. Mihin hävisi kommunikaatio ja yhteinen asioiden sopiminen. Jäisikö asiakkaalle parempi mieli, jos asia voitaisiin sopia saman tien. "Minäolenvaantäällätöissä" ei varmasti paranna yhdenkään yrityksen imagoa, eikö asiakaspalvelijoita voisi ohjeistaa myös valitusten käsittelyyn.
Valtionhallinnon kirjeen mukana tulee valituskaavake. Niin kuin lähtökohtaisesti ajateltaisiin, että ihmisten täytyy olla tyytymättömiä päätökseen. Miksi se päätös on sitten tehty, jos lähettäjä olettaa, että siitä halutaan kuitenkin valittaa. Mutta miksei tehdä kerralla hyvää päätöstä ja laiteta mukaan kehumiskorttia. Virastopirjokin ilahtuisi kun saisi postia tyytyväisiltä asiakkailta, eikä tarvisi kahvihuoneessa marmattaa naama norsun***lla.
Varmasti on olemassa siis joku ihmisryhmä, jonka perustehtävä on valittaa kaikesta. Varsinkin kaikesta aiheettomasta. Kannattaako vaikka pilata loma sillä, että valittaa jokaisesta epäkohdasta hotellissa tai lomakohteessa. Pysyisi sitten kotimaassa tai ottaisi selvää etukäteen maan kulttuurista. Esimerkiksi arabikulttuuriin kuuluu aggressiivinen kaupustelu, jos se ahdistaa, niin on ihan turha matkustaa arabimaahan, ei sen pitäisi olla sen vaikeampaa. Ja monessa maassa on likaisempaa kuin Suomessa, ei senkään pitäisi olla mikään yllätys. Matkoilla valittaminen on yksi mielenkiintoisimmista ja samalla ärsyttävimmistä valituksen muodoista.
Ja tällainen ihmisten valittamisesta valittaminen se sitten vasta tyhmää onkin. Mutta kovin suosittua, jotkut kirjoittavat siitä internetiinkin. Tällä viikolla olen kovin kyllästynyt valittamiseen, sen kunniaksi perustin vastabloginkin.
Kaupassa myyjä ei ota kantaa vaan pyytää tekemään valituksen. Valituksen, joka sitten käsitellään jossain. Mihin hävisi kommunikaatio ja yhteinen asioiden sopiminen. Jäisikö asiakkaalle parempi mieli, jos asia voitaisiin sopia saman tien. "Minäolenvaantäällätöissä" ei varmasti paranna yhdenkään yrityksen imagoa, eikö asiakaspalvelijoita voisi ohjeistaa myös valitusten käsittelyyn.
Valtionhallinnon kirjeen mukana tulee valituskaavake. Niin kuin lähtökohtaisesti ajateltaisiin, että ihmisten täytyy olla tyytymättömiä päätökseen. Miksi se päätös on sitten tehty, jos lähettäjä olettaa, että siitä halutaan kuitenkin valittaa. Mutta miksei tehdä kerralla hyvää päätöstä ja laiteta mukaan kehumiskorttia. Virastopirjokin ilahtuisi kun saisi postia tyytyväisiltä asiakkailta, eikä tarvisi kahvihuoneessa marmattaa naama norsun***lla.
Varmasti on olemassa siis joku ihmisryhmä, jonka perustehtävä on valittaa kaikesta. Varsinkin kaikesta aiheettomasta. Kannattaako vaikka pilata loma sillä, että valittaa jokaisesta epäkohdasta hotellissa tai lomakohteessa. Pysyisi sitten kotimaassa tai ottaisi selvää etukäteen maan kulttuurista. Esimerkiksi arabikulttuuriin kuuluu aggressiivinen kaupustelu, jos se ahdistaa, niin on ihan turha matkustaa arabimaahan, ei sen pitäisi olla sen vaikeampaa. Ja monessa maassa on likaisempaa kuin Suomessa, ei senkään pitäisi olla mikään yllätys. Matkoilla valittaminen on yksi mielenkiintoisimmista ja samalla ärsyttävimmistä valituksen muodoista.
Ja tällainen ihmisten valittamisesta valittaminen se sitten vasta tyhmää onkin. Mutta kovin suosittua, jotkut kirjoittavat siitä internetiinkin. Tällä viikolla olen kovin kyllästynyt valittamiseen, sen kunniaksi perustin vastabloginkin.
keskiviikkona, syyskuuta 05, 2007
Autoilijan elämää
Jostain kumman syystä suurin osa ongelmistani ilmestyy esiin aina kun ajan autolla. En tiedä mistä.
Mutta tänään on taas sellainen törppökaarti jalankulkijoita ja pyöräilijöitä tulvinut Güntherin eteen, että täytyy ihmetellä miten kukaan ei päässyt päiviltään. Luulisi, että ihmisillä olisi edes jonkinlainen itsesuojeluvaisto ja he tajuaisivat kiertää kauempaa, autot kuitenkin ovat vähän voimakkaampia kuin suojaamaton ihmistorso. Vai olettavatko ihmiset, että näen autostani 360 astetta joka suuntaan ja väistän kyllä. En todellakaan näe, varsinkin kun kuljette harmaissa syysvaatteissanne harmaassa syyssäässä.
Mutta älkää nyt hyvät ihmiset ruvetko myöskään pukemaan niitä huomioliivejä päällenne. Ihmettelen, mistä on jokaiselle suomalaiselle ilmestynyt keltaiset muoviliivit, jaettiinko niitä jossain ja minä en ollut paikalla. Yhtäkkiä on maailman luonnollisinta pukea keskellä suurkaupunkia päälle maailman ehkä rumin vaatekappale. Käyttäkää mieluummin vaikka värikkäitä sateenvarjoja tai vilkkuvia otsalamppuja, joilla voitte tehdä itsenne näkyvämmäksi.
Parasta olisi, jos ihmisiä ja autoja ei päästettäisi samaan tilaan ollenkaan, muuta kuin lastausta ja purkua varten. Jo autoillakin on riittävästi ongelmia mahtua teille; mikä järki on rakentaa kaksikaistainen katu, jossa ei mahdu ajamaan kuin yhdellä kaistalla (esimerkkinä mainittakoon Lönkkä, Uudenmaankatu ja Korkeavuorenkatu)? Jos vastaantulevaa autoa joutuu odottamaan korttelin päässä, niin eihän se voi olla toimivaa kaupunkisuunnittelua, eihän?
Ja sittten meitä autoilijoita syytetään hurjastelusta ja välinpitämättömyydestä, vaikka me vain yritämme tehdä mahdottomasta mahdollista, eli päästä turvallisesti paikasta A paikkaan B. Ymmärtäkää nyt vähän meidänkin huoliamme te itsetuhoiset kävelijät ja pyöräilijät.
Mutta tänään on taas sellainen törppökaarti jalankulkijoita ja pyöräilijöitä tulvinut Güntherin eteen, että täytyy ihmetellä miten kukaan ei päässyt päiviltään. Luulisi, että ihmisillä olisi edes jonkinlainen itsesuojeluvaisto ja he tajuaisivat kiertää kauempaa, autot kuitenkin ovat vähän voimakkaampia kuin suojaamaton ihmistorso. Vai olettavatko ihmiset, että näen autostani 360 astetta joka suuntaan ja väistän kyllä. En todellakaan näe, varsinkin kun kuljette harmaissa syysvaatteissanne harmaassa syyssäässä.
Mutta älkää nyt hyvät ihmiset ruvetko myöskään pukemaan niitä huomioliivejä päällenne. Ihmettelen, mistä on jokaiselle suomalaiselle ilmestynyt keltaiset muoviliivit, jaettiinko niitä jossain ja minä en ollut paikalla. Yhtäkkiä on maailman luonnollisinta pukea keskellä suurkaupunkia päälle maailman ehkä rumin vaatekappale. Käyttäkää mieluummin vaikka värikkäitä sateenvarjoja tai vilkkuvia otsalamppuja, joilla voitte tehdä itsenne näkyvämmäksi.
Parasta olisi, jos ihmisiä ja autoja ei päästettäisi samaan tilaan ollenkaan, muuta kuin lastausta ja purkua varten. Jo autoillakin on riittävästi ongelmia mahtua teille; mikä järki on rakentaa kaksikaistainen katu, jossa ei mahdu ajamaan kuin yhdellä kaistalla (esimerkkinä mainittakoon Lönkkä, Uudenmaankatu ja Korkeavuorenkatu)? Jos vastaantulevaa autoa joutuu odottamaan korttelin päässä, niin eihän se voi olla toimivaa kaupunkisuunnittelua, eihän?
Ja sittten meitä autoilijoita syytetään hurjastelusta ja välinpitämättömyydestä, vaikka me vain yritämme tehdä mahdottomasta mahdollista, eli päästä turvallisesti paikasta A paikkaan B. Ymmärtäkää nyt vähän meidänkin huoliamme te itsetuhoiset kävelijät ja pyöräilijät.
sunnuntaina, elokuuta 26, 2007
Taskuparkkeeraus
Arkisen elämän pahin helvetti syntyy aina kun pitäisi saada auto pysäköityä. Se idiootti, joka keksi taskupysäköinnin, voisi ilmoittautua allekirjoittaneelle, niin voin antaa rakentavan kritiikin päin naamaa. Ja niille jotka luulee että olen taas kolhinut Güntheriä: olette väärässä.
Olen tässä nyt asiaa pohtinut ja en keksi siitä montaakaan positiivista puolta. Laskeskelin tässä että jos keskimäärin tarvitaan tilaan noin kolme metriä kadun molemmin puolin autoille, niin siirtämällä tämä kuuden metrin tila vain toiselle puolelle, voisi joka kadulle tehdä kätevämmän vinoparkin. Kun jokaisen auton eteen ja taakse pitää vielä jättää normaalissa kadunvarsipysäköinnissä puolen metrin - metrin väli, mahtuisi samalle alueelle huomattavasti enemmän autoja kun ne pysäköitäisiin nätisti riviin vierekkäin.
Vinoparkit voisi sitä paitsi aina tilanteesta riippuen sijoittaa sille puolelle katua, jossa on vähemmän puita, niin ei tarvisi pestä autoa aina kun joku kiimainen koivu on tahmannut kaikki auton pinnat. Joka toisessa korttelissa ne voisi pääsääntöisesti olla toisella puolella tietä ja joka toisessa toisella, niin ei tarvisi kenenkään sitten valittaa kuinka hankala on kun tulee väärästä suunnasta.
Ihmettelen, ettei kukaan ole tätäkään keksinyt aiemmin. Itse pitäisi liikennejärjestelytkin suunnitella.
Olen tässä nyt asiaa pohtinut ja en keksi siitä montaakaan positiivista puolta. Laskeskelin tässä että jos keskimäärin tarvitaan tilaan noin kolme metriä kadun molemmin puolin autoille, niin siirtämällä tämä kuuden metrin tila vain toiselle puolelle, voisi joka kadulle tehdä kätevämmän vinoparkin. Kun jokaisen auton eteen ja taakse pitää vielä jättää normaalissa kadunvarsipysäköinnissä puolen metrin - metrin väli, mahtuisi samalle alueelle huomattavasti enemmän autoja kun ne pysäköitäisiin nätisti riviin vierekkäin.
Vinoparkit voisi sitä paitsi aina tilanteesta riippuen sijoittaa sille puolelle katua, jossa on vähemmän puita, niin ei tarvisi pestä autoa aina kun joku kiimainen koivu on tahmannut kaikki auton pinnat. Joka toisessa korttelissa ne voisi pääsääntöisesti olla toisella puolella tietä ja joka toisessa toisella, niin ei tarvisi kenenkään sitten valittaa kuinka hankala on kun tulee väärästä suunnasta.
Ihmettelen, ettei kukaan ole tätäkään keksinyt aiemmin. Itse pitäisi liikennejärjestelytkin suunnitella.
lauantaina, elokuuta 25, 2007
Meteli,meteli,meteli
Kun viettää viikon rauhallisella saarella täysin keskellä ei mitään, jossa ainoa lähes sietämätön meteli syntyy meksikolaisen kansantanssiryhmän rummuista, on paluu kodin meluun melkoinen shokki. YLE uutisoi tänään, että joka toinen helsinkiläinen kärsii liikennemelusta. Kuka tähän on syypää?
No valehtelevat kiinteistövälittäjät tietysti. Vai oletteko koskaan kuulleet asuntoesittelyssä kiinteistövälittäjän kertovan, että asuntoon kantautuu läheiseltä tieltä kova liikennemelu ja kohde on hälytysajoneuvojen vakioreitillä. Uuden asunnon himossa me hyväuskoiset kuluttajat unohdamme välittömästi kaikki kaupunkiympäristöön kuuluvat epäkohdat ja uskomme, että tämän asunnon äänieristys on erityislaatuinen ja lähitalojen sommittelu toisiinsa nähden sallii metelin nousemisen kattojen ylle. Just joo.
Lähden ostamaan korvatulppia. Keskustasta en muuta pois.
No valehtelevat kiinteistövälittäjät tietysti. Vai oletteko koskaan kuulleet asuntoesittelyssä kiinteistövälittäjän kertovan, että asuntoon kantautuu läheiseltä tieltä kova liikennemelu ja kohde on hälytysajoneuvojen vakioreitillä. Uuden asunnon himossa me hyväuskoiset kuluttajat unohdamme välittömästi kaikki kaupunkiympäristöön kuuluvat epäkohdat ja uskomme, että tämän asunnon äänieristys on erityislaatuinen ja lähitalojen sommittelu toisiinsa nähden sallii metelin nousemisen kattojen ylle. Just joo.
Lähden ostamaan korvatulppia. Keskustasta en muuta pois.
perjantaina, elokuuta 24, 2007
Valitusta jälleen
Onpa mielenkiintoista että kommentoidun valitus liittyy siihen, että en ole valittanut. Mitähän siitä pitäisi päätellä. Ehkä suomalaisuuteen liittyvä melankoliaa ja itseruoskintaa ruokkii se, että voimme rypeä omassa epäonnessamme ja kansankuntamme epäkohdissa, jota Teijakin pohti.
No yritän jälleen alkaa keksimään epäkohtia elämässäni, tällä viikolla loman jälkeen niitä on ollut kovin vähän, jos ei lasketa toimimatonta Soneran laajakaistaliittymää, pesusta haettua likaista autoa, kellarissa vietettyä aikaa kun vuosisadan rajuilma näytti taivaan merkit, painonnousua katastrofilukemiin ja laihdutuskuurin tympeää aloitusta, järkyttävää epäsiisteyttä kotona ja töissä, liian nopeasti täyttyvää kalenteria, antikliimaksia Diilin finaalissa, ahdistusta siitä ettei tullut töihinpaluuahdistusta, syntymäpäiväjuhlien järjestelyt junnaavat ja kohta niitä joutuu siirtämään sekä liian vähäistä aikaa ja intoa kulttuurille ja kavereille.
Että hyvää taiteiden yötä vaan, päätin että kalsarikänni on tänään kivempi. Olen suomalainen.
No yritän jälleen alkaa keksimään epäkohtia elämässäni, tällä viikolla loman jälkeen niitä on ollut kovin vähän, jos ei lasketa toimimatonta Soneran laajakaistaliittymää, pesusta haettua likaista autoa, kellarissa vietettyä aikaa kun vuosisadan rajuilma näytti taivaan merkit, painonnousua katastrofilukemiin ja laihdutuskuurin tympeää aloitusta, järkyttävää epäsiisteyttä kotona ja töissä, liian nopeasti täyttyvää kalenteria, antikliimaksia Diilin finaalissa, ahdistusta siitä ettei tullut töihinpaluuahdistusta, syntymäpäiväjuhlien järjestelyt junnaavat ja kohta niitä joutuu siirtämään sekä liian vähäistä aikaa ja intoa kulttuurille ja kavereille.
Että hyvää taiteiden yötä vaan, päätin että kalsarikänni on tänään kivempi. Olen suomalainen.
lauantaina, elokuuta 11, 2007
tiistaina, elokuuta 07, 2007
Web 2.0
Elton John ehdotti tänään Iltalehdessä, että internet pitäisi sulkea muutamaksi vuodeksi, jotta kulttuuri saataisiin entiseen loistoonsa. Mielenkiintoinen ehdotus, jota ei kyllä millään voi kaiketi toteuttaa. Enkä muutenkaan voisi sitä kannattaa, koska mun sosiaalinen elämä on pitkälti mesen varassa ja itsetunto korreloi blogin kävijämäärän kanssa.
Mutta tämä digitaalinen yhteisöllisyys alkaa jo käydä hermoille. Minkä takia joka viikko keksitään jokin uusi palvelu johon mun pitää rekisteröityä ja luoda profiili, jotta olisin katu-uskottava täällä internetin valtaväylillä. Ja miksei kukaan voi perustella, että miksi mun pitää kertoa aina kaikki samat tiedot itsestäni ja etsiä samat ihmiset niistä uusista palveluista.
Linkediniin mut on nyt kutsunut 20 connectionia ja ohjelman mukaan verkosto on 100% complete; jollain on kuitenkin tuhansia connectioneja, niin miten se mun sitten muka voi olla valmis. Vai onko ne muut sitten ylikehittyneitä. Olen monelta sitä paitsi kysynyt mihin ko. palvelua tarvitaan, mutta ei kukaan ole osannut sanoa muuta kuin, että monet yritykset eivät rekrytoi enää muualta kuin sieltä. No tiedoksi, että ei ole kukaan mua vielä rekrytoinut (vaikka olen 100% complete) ja en edes etsi töitä.
Mulla on nicki Galleriassa ja profiili Taggedissa, joista kummassakaan en ole kertaakaan niiden luomisen jälkeen käynyt. En nimittäin tiennyt mitä olisin siellä tehnyt. Katsonut niitä omia tietojani siellä. Tämän takia en sitten ole vielä tehnyt omaa sivua MySpaceenkaan. Kai ne kaikki on jotain ylikehittyneen narsismin alttareita, muuta en keksi.
Sitten pitäisi jakaa kuvia Flickrissä ja tästä päivästä alkaen mut on kutsuttu myös Facebookiin, johon voi kaiketi ainakin arkistoida kuvia. Tiedoksi vaan sekin, että olen elämässäni kuvannut alle 50 valokuvaa ja niistäkin suurin osa on ollut sellaisia, että ei niitä kannata edes puolijulkisesti julkaista näkyville. Jaiku vaikuttaisi mielenkiintoiselta tuttavuudelta, mutta arvatkaa kuinka paljon masentuisin jos mun täytyy 24/7 ruveta onlinena raportoimaan valituksiani. Paljon.
Että ehkä sitten vaan hyväksyn sen, että olen pudonnut kelkasta todeten "Vanha polvi vaikenee, nuoret meidät lyyhistää", kuten joku jossain joskus osuvasti sanoi (en löytänyt lainauksen lähdettä Googlesta enkä Wikipediasta). Digidigi!
Mutta tämä digitaalinen yhteisöllisyys alkaa jo käydä hermoille. Minkä takia joka viikko keksitään jokin uusi palvelu johon mun pitää rekisteröityä ja luoda profiili, jotta olisin katu-uskottava täällä internetin valtaväylillä. Ja miksei kukaan voi perustella, että miksi mun pitää kertoa aina kaikki samat tiedot itsestäni ja etsiä samat ihmiset niistä uusista palveluista.
Linkediniin mut on nyt kutsunut 20 connectionia ja ohjelman mukaan verkosto on 100% complete; jollain on kuitenkin tuhansia connectioneja, niin miten se mun sitten muka voi olla valmis. Vai onko ne muut sitten ylikehittyneitä. Olen monelta sitä paitsi kysynyt mihin ko. palvelua tarvitaan, mutta ei kukaan ole osannut sanoa muuta kuin, että monet yritykset eivät rekrytoi enää muualta kuin sieltä. No tiedoksi, että ei ole kukaan mua vielä rekrytoinut (vaikka olen 100% complete) ja en edes etsi töitä.
Mulla on nicki Galleriassa ja profiili Taggedissa, joista kummassakaan en ole kertaakaan niiden luomisen jälkeen käynyt. En nimittäin tiennyt mitä olisin siellä tehnyt. Katsonut niitä omia tietojani siellä. Tämän takia en sitten ole vielä tehnyt omaa sivua MySpaceenkaan. Kai ne kaikki on jotain ylikehittyneen narsismin alttareita, muuta en keksi.
Sitten pitäisi jakaa kuvia Flickrissä ja tästä päivästä alkaen mut on kutsuttu myös Facebookiin, johon voi kaiketi ainakin arkistoida kuvia. Tiedoksi vaan sekin, että olen elämässäni kuvannut alle 50 valokuvaa ja niistäkin suurin osa on ollut sellaisia, että ei niitä kannata edes puolijulkisesti julkaista näkyville. Jaiku vaikuttaisi mielenkiintoiselta tuttavuudelta, mutta arvatkaa kuinka paljon masentuisin jos mun täytyy 24/7 ruveta onlinena raportoimaan valituksiani. Paljon.
Että ehkä sitten vaan hyväksyn sen, että olen pudonnut kelkasta todeten "Vanha polvi vaikenee, nuoret meidät lyyhistää", kuten joku jossain joskus osuvasti sanoi (en löytänyt lainauksen lähdettä Googlesta enkä Wikipediasta). Digidigi!
maanantaina, elokuuta 06, 2007
Elämisen vaikeus
Päivänä jolloin ei löydy valittamisen aihetta, koska kaikki on ollut täydellistä, on pakko pohtia sitä miksi ylipäänsä kaikki asiat joista nauttii, on jollain tapaa itsetuhoa tai maailmanloppua edistäviä.
Ruoka: hyvä ruoka on niin hyvää, että sitä söisi vaikka kuinka paljon ja yhä uudestaan ja koko ajan. Ja suurin osa kaikesta ruuasta on hyvää (tulee varmaan päivä kun voisin ahmia verilettujakin). Mutta siitä lihoo ja sitten ei sovi esteettisiin standardeihin. Ja tulee ne kaikki taudit suoniin ja muualle.
Alkoholi: Humalassa vaan on hauskaa, vaikka kuka väittäisi mitä. Lauantainakin oli. Mutta sitten jos juo paljon, niin tulee alkoholistiksi ja sattuu tapaturmia (Kuten lauantainakin kävi, tosin niistä Hamletin liian liukkaista pöydistä voisi kirjoittaa oman postauksen, edesvastuutonta ravintolanpitoa).
Aurinko: Kaunista ruskeaa ihoa saavuttaessa palaa karrelle ja tulee ihosyöpä. Ja jos ei siihen kuole, niin on vanhana ryppyinen.
Shoppailu ja matkailu: Aina olisi kiva ostaa lisää kenkiä ja vaatteita ja sisustusasioita ja ihan mitä vaan, mutta sitten edistää luonnovarojen tuhlausta ja rikkaiden entisestään rikastumista ja kaikkea sellaista. Ja usein shoppailuun liittyy vielä matkailu johonkin ihanaan kaukomaahan ja sehän ei ole hyväksi niin monesta syystä, joista puoliakaan en edes tiedä (alkaen sademetsistä ja päättyen kerosiiniin). Mun ekologinen jalanjälki on varmaan kohta Töölön kokoinen, ja siitäkin pitäisi jaksaa koko ajan olla masentunut ja huolissaan.
Vaikka jättäisi ympäristöaspektit huomiotta, niin kaikkeen edelliseen tarvitaan myös yleensä rahaa ja ennen kaikkea vapaa-aikaa, että ehtii kuluttaa ja voi nauttia elämästä riittävästi. Mutta miten pystyy yhdistämään edellä mainituista asioista nauttimisen ja työssäkäynnin (Kun ei nyt vaan ole sattunut syntymään rikkaan suvun vesaksi, vaan on itse kaikki rahat rahat ansaittava ja pärjättävä vuosilomalain määräämillä vapailla). Tätä yhtälöä ei olisi ratkaissut Einsteinkaan, ehkä se siksi elikin joskus kun piti keksiä jotain helpompia asioita, kuten se suhteellisuusteoria, joka ei ole mulle muuten ollut koskaan mikään ongelma. Enkä ole kuullut kenenkään muunkaan siitä asiasta tuskailevan. Empiirisen tutkimukseni mukaan rahattomuudesta ja vapaa-ajan puutteesta kärsii selvästi useampi.
Olen kyllä huomannut, että jääkiekkoilijat pääsee aika lähelle edellistä elämisen ihannetta, jos on hyviä. Ehkä musta tulee markkinatutkijoiden teemuselänne. Sitten musta kirjoitetaan ilta-sanomissa kuinka hienoa on, että juhlin huippupresentaatiota pataässässä aamupäivällä kello 10, lööppinä "Tomppa söi ja joi" kuten tänään otsikoitiin Temestä. Siinäpä visiota.
Ruoka: hyvä ruoka on niin hyvää, että sitä söisi vaikka kuinka paljon ja yhä uudestaan ja koko ajan. Ja suurin osa kaikesta ruuasta on hyvää (tulee varmaan päivä kun voisin ahmia verilettujakin). Mutta siitä lihoo ja sitten ei sovi esteettisiin standardeihin. Ja tulee ne kaikki taudit suoniin ja muualle.
Alkoholi: Humalassa vaan on hauskaa, vaikka kuka väittäisi mitä. Lauantainakin oli. Mutta sitten jos juo paljon, niin tulee alkoholistiksi ja sattuu tapaturmia (Kuten lauantainakin kävi, tosin niistä Hamletin liian liukkaista pöydistä voisi kirjoittaa oman postauksen, edesvastuutonta ravintolanpitoa).
Aurinko: Kaunista ruskeaa ihoa saavuttaessa palaa karrelle ja tulee ihosyöpä. Ja jos ei siihen kuole, niin on vanhana ryppyinen.
Shoppailu ja matkailu: Aina olisi kiva ostaa lisää kenkiä ja vaatteita ja sisustusasioita ja ihan mitä vaan, mutta sitten edistää luonnovarojen tuhlausta ja rikkaiden entisestään rikastumista ja kaikkea sellaista. Ja usein shoppailuun liittyy vielä matkailu johonkin ihanaan kaukomaahan ja sehän ei ole hyväksi niin monesta syystä, joista puoliakaan en edes tiedä (alkaen sademetsistä ja päättyen kerosiiniin). Mun ekologinen jalanjälki on varmaan kohta Töölön kokoinen, ja siitäkin pitäisi jaksaa koko ajan olla masentunut ja huolissaan.
Vaikka jättäisi ympäristöaspektit huomiotta, niin kaikkeen edelliseen tarvitaan myös yleensä rahaa ja ennen kaikkea vapaa-aikaa, että ehtii kuluttaa ja voi nauttia elämästä riittävästi. Mutta miten pystyy yhdistämään edellä mainituista asioista nauttimisen ja työssäkäynnin (Kun ei nyt vaan ole sattunut syntymään rikkaan suvun vesaksi, vaan on itse kaikki rahat rahat ansaittava ja pärjättävä vuosilomalain määräämillä vapailla). Tätä yhtälöä ei olisi ratkaissut Einsteinkaan, ehkä se siksi elikin joskus kun piti keksiä jotain helpompia asioita, kuten se suhteellisuusteoria, joka ei ole mulle muuten ollut koskaan mikään ongelma. Enkä ole kuullut kenenkään muunkaan siitä asiasta tuskailevan. Empiirisen tutkimukseni mukaan rahattomuudesta ja vapaa-ajan puutteesta kärsii selvästi useampi.
Olen kyllä huomannut, että jääkiekkoilijat pääsee aika lähelle edellistä elämisen ihannetta, jos on hyviä. Ehkä musta tulee markkinatutkijoiden teemuselänne. Sitten musta kirjoitetaan ilta-sanomissa kuinka hienoa on, että juhlin huippupresentaatiota pataässässä aamupäivällä kello 10, lööppinä "Tomppa söi ja joi" kuten tänään otsikoitiin Temestä. Siinäpä visiota.
perjantaina, elokuuta 03, 2007
Urheilu-TV
Hei taas te TV-kanavien sedät ja tädit,
Oletteko huomannut, että kanavatarjonnassamme on nykyään kaksi kotimaista täysin urheilulle pyhitettyä kanavaa? Epäilen, että ette, koska tänäänkin perjantaina lähetätte neljältä pääkanavalta yhteensä 6 tuntia 55 minuuttia erillisiä urheilulähetyksiä tai -uutisia.
Minkä takia sitä kansanosaa, joka haluaisi perjantai-iltaansa esim. mukavia elokuvia tai tosi-tv:tä, kidutetaan tällaisella määrällä formulaa, rallia ja yleisurheilua. Ihme, ettei lisäksi kuninkuusravien ennakkotunnelmointi täytä vielä urheilulta vapaita rakosia ohjelmakartassa. Ravaus on muuten suomen toiseksi suosituin urheilulaji, kertoi Riitta Väisänen aamulla Husussa (jonka katkolla muuten taas näytitte sitä Peräaukon kutinaa).
Onneks BB:n alkuun on enää vajaa neljä viikkoa, sitten voitte minun puolesta lähettää vaikka pelkkää FormulaTulosYleisUrheiluRuutuRalli-mössöä, unohtamatta tietenkään syyssateiden mukanaan tuomia kaiken maailman palloilu- ja talvilajeja.
SubTV onneksi ymmärtää mikä Ihmisiä oikeasti kiinnostaa.
Oletteko huomannut, että kanavatarjonnassamme on nykyään kaksi kotimaista täysin urheilulle pyhitettyä kanavaa? Epäilen, että ette, koska tänäänkin perjantaina lähetätte neljältä pääkanavalta yhteensä 6 tuntia 55 minuuttia erillisiä urheilulähetyksiä tai -uutisia.
Minkä takia sitä kansanosaa, joka haluaisi perjantai-iltaansa esim. mukavia elokuvia tai tosi-tv:tä, kidutetaan tällaisella määrällä formulaa, rallia ja yleisurheilua. Ihme, ettei lisäksi kuninkuusravien ennakkotunnelmointi täytä vielä urheilulta vapaita rakosia ohjelmakartassa. Ravaus on muuten suomen toiseksi suosituin urheilulaji, kertoi Riitta Väisänen aamulla Husussa (jonka katkolla muuten taas näytitte sitä Peräaukon kutinaa).
Onneks BB:n alkuun on enää vajaa neljä viikkoa, sitten voitte minun puolesta lähettää vaikka pelkkää FormulaTulosYleisUrheiluRuutuRalli-mössöä, unohtamatta tietenkään syyssateiden mukanaan tuomia kaiken maailman palloilu- ja talvilajeja.
SubTV onneksi ymmärtää mikä Ihmisiä oikeasti kiinnostaa.
keskiviikkona, elokuuta 01, 2007
Autoilijan elämää
Onko niin, että kaikki parkkihallit on rakennettu joskus, kun autot olivat puolet pienempiä vai mikähän siinä on, että niissä on ihmisen täysin mahdoton onnistua olemaan kolhimatta autoaan.
Jos joku epäilee allekirjoittaneen ajotaitoa, niin uskallapa vaan kommentoida nimellä, niin voin viedä ko. henkilön itse autoni kanssa sinne täpötäyteen parkkihalliin vekslaamaan, kun mihinkään päin ei voi liikkua osumatta johonkin. Tai veisin, jos en olisi varma, että se kolhiintuu kuitenkin. Tai no eipä sillä nyt enää niin väliä ole.
Ainoa lohtu on, että uusi pylväänvärinen raidoitus on samassa kohtaa, jossa oli jo valmiiksi korjattavaa, menee nyt kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Muuten olisin varmaan räjäyttänyt koko paskan taivaan tuuliin.
Jotta päivä olisi täydellinen, niin eiköhän stadionille ole järjestetty joku helvetin eläkeläisvaarien ulkoilutustapahtuma ja parkkipaikan löytäminen KODIN luota oli mahdotonta. Kun muutenkaan kaupunki ei ole osannut varata riittävästi tilaa elintason nousun aiheuttamalle autoistumiselle agraariyhteiskunnan muuttuessa palveluyhteiskunnaksi (sehän kuitenkin alkoi vasta 1960-luvulla), niin eikö nämä vähäiset pysäköintimahdollisuudet voisi olla niiden käytössä, jotka täällä niistä vuosimaksua maksavat.
Siis KUULKAAS NYT MAALAISET, käyttäkää joukkoliikennettä jos tulette kaupunkiin, älkääkä pysäköikö autojanne MEIDÄN PAIKOILLE, JOTKA ASUMME TÄÄLLÄ! Ei ole kovinkaan hauskaa jättää autoa yli kahden kilometrin päähän kotoa. Ja turha ruveta inisemään, että onko keskustassa pakko olla autoa, se on täysin minun oma asia, vaikka menisin kuuraketilla töihin.
Pahoittelen voimasanojen käyttöä, mutta tänään olen todella vihainen.
Jos joku epäilee allekirjoittaneen ajotaitoa, niin uskallapa vaan kommentoida nimellä, niin voin viedä ko. henkilön itse autoni kanssa sinne täpötäyteen parkkihalliin vekslaamaan, kun mihinkään päin ei voi liikkua osumatta johonkin. Tai veisin, jos en olisi varma, että se kolhiintuu kuitenkin. Tai no eipä sillä nyt enää niin väliä ole.
Ainoa lohtu on, että uusi pylväänvärinen raidoitus on samassa kohtaa, jossa oli jo valmiiksi korjattavaa, menee nyt kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Muuten olisin varmaan räjäyttänyt koko paskan taivaan tuuliin.
Jotta päivä olisi täydellinen, niin eiköhän stadionille ole järjestetty joku helvetin eläkeläisvaarien ulkoilutustapahtuma ja parkkipaikan löytäminen KODIN luota oli mahdotonta. Kun muutenkaan kaupunki ei ole osannut varata riittävästi tilaa elintason nousun aiheuttamalle autoistumiselle agraariyhteiskunnan muuttuessa palveluyhteiskunnaksi (sehän kuitenkin alkoi vasta 1960-luvulla), niin eikö nämä vähäiset pysäköintimahdollisuudet voisi olla niiden käytössä, jotka täällä niistä vuosimaksua maksavat.
Siis KUULKAAS NYT MAALAISET, käyttäkää joukkoliikennettä jos tulette kaupunkiin, älkääkä pysäköikö autojanne MEIDÄN PAIKOILLE, JOTKA ASUMME TÄÄLLÄ! Ei ole kovinkaan hauskaa jättää autoa yli kahden kilometrin päähän kotoa. Ja turha ruveta inisemään, että onko keskustassa pakko olla autoa, se on täysin minun oma asia, vaikka menisin kuuraketilla töihin.
Pahoittelen voimasanojen käyttöä, mutta tänään olen todella vihainen.
tiistaina, heinäkuuta 31, 2007
Palveluammatit: Taksikuski
Tämä ammattikunta se vaan jaksaa aina yllättää. Kun hetken luulee, että ehkä suurin osa taksikuskeista on kuitenkin kultaisen palvelun ammattilaisia, jotka rauhallisesti kuljettavat sinut määränpäähäsi, niin poikkeus vahvistaa säännön aivan liian usein.
Tänään taas yksi keski-iän ylittänyt xy-kromosomiparilla varustettu ammattiautoilija lisäsi mahdollisuuksiaan kuolla ennenaikaisesti verisuonen katkeamiseen tai johonkin muuhun erittäin suuren aggression aiheuttamaan fataaliin vikaan. Tämä kokemus antoi taas syyn pohtia, että miksi ruveta taksikuskiksi,
...jos ei ymmärrä sitä, että katuja täytyy tasaisin väliajoin uusia, jotta hänen mercedeksensä rullaisi niillä tasaisemmin.
...jos luulee, että liikennevalot ovat vain hänen kiusakseen ja ne oikeuttavat nykivään ja riuhtovaan ajamiseen.
...jos kaikki muut autoilijat, myös hänen oman ammattikuntansa edustajat, ovat ko. autoilijan mielestä perkeleen agentteja hänen tiellään.
...jos olettaa asiakkaan olevan kaikista em. asioista samaa mieltä. Palveluammatin idea on juuri se, että asiakasta kuunnellaan, ei päinvastoin.
Tällaisille henkilöille olisi niin paljon muitakin ammattivaihtoehtoja. Jos moottoroidut koneet kiinnostavat niin paljon, että niillä haluaa ajaa työkseen, niin voisi harkita esim. kaatopaikan tiivistyskoneen kuljettamista. Ei varmasti ole muita tiellä, tien saa itse lanata itselleen sopivaksi, ei ole liikennesääntöjä eikä tarvitse olla kenellekään mukava. Suosittelen!
Tänään taas yksi keski-iän ylittänyt xy-kromosomiparilla varustettu ammattiautoilija lisäsi mahdollisuuksiaan kuolla ennenaikaisesti verisuonen katkeamiseen tai johonkin muuhun erittäin suuren aggression aiheuttamaan fataaliin vikaan. Tämä kokemus antoi taas syyn pohtia, että miksi ruveta taksikuskiksi,
...jos ei ymmärrä sitä, että katuja täytyy tasaisin väliajoin uusia, jotta hänen mercedeksensä rullaisi niillä tasaisemmin.
...jos luulee, että liikennevalot ovat vain hänen kiusakseen ja ne oikeuttavat nykivään ja riuhtovaan ajamiseen.
...jos kaikki muut autoilijat, myös hänen oman ammattikuntansa edustajat, ovat ko. autoilijan mielestä perkeleen agentteja hänen tiellään.
...jos olettaa asiakkaan olevan kaikista em. asioista samaa mieltä. Palveluammatin idea on juuri se, että asiakasta kuunnellaan, ei päinvastoin.
Tällaisille henkilöille olisi niin paljon muitakin ammattivaihtoehtoja. Jos moottoroidut koneet kiinnostavat niin paljon, että niillä haluaa ajaa työkseen, niin voisi harkita esim. kaatopaikan tiivistyskoneen kuljettamista. Ei varmasti ole muita tiellä, tien saa itse lanata itselleen sopivaksi, ei ole liikennesääntöjä eikä tarvitse olla kenellekään mukava. Suosittelen!
Ruokailua
Eilen oli Paska maanantai (biisi by Semmarit):
Työmaaruokala kello 12.05:
JAUHELIHAKEITTO
Vanhainkodissakin ruoissa on enemmän makua. Kuka unohti kertoa keittiölle, että mediamummo on kuopattu ja termi oli alunperinkin vain vitsi, joten suolaa (tai muita mausteita) voi laittaa ruokaan hieman enemmän kuin verenpainepotilaalle. Tiistaina listalla onkin savukalaa. Se on luultavasti sitä limaista inhokkipallasta. Onko kukaan edes koskaan nähnyt millainen kala on pallas. Veikkaan, että se on vain liivatepohjainen möhnä, jota kalana syötetään. Siis niille, jotka sitä syövät. Minä en.
Kampin Colorado kello 19.45:
CHICKEN BURGER
Ylitehoviljelty kanan rintaleike, joka oli toki kaikessa paksuudessaan erittäin näyttävä, mutta ei maistunut miltään. Hampurilaissämpylän alapuoli muodosti remoulade-kastikkeeksi väitetyn keltaisen lirun kanssa kätevän leipätahnan, jonka hampaatonkin ihminen olisi pystynyt saamaan alas. Annos oli lisäksi jo saapuessaan kylmä. Surkealta listalta tilatut muutkin ylihinnoitellut annokset olivat kuulemma pettymyksiä, jäätelövyöryä lukuun ottamatta. Olisi sittenkin sateesta huolimatta pitänyt jaksaa kävellä Ysi-baariin.
Maanantai oli siis huono ruokapäivä. Seura oli toki hyvää. Molemmilla kerroilla.
Epäonnistuneiden ruokailukokemusten kunniaksi vaihdoin blogger-templaten astetta harmaampaan. Se vanha olikin ällöttävä babyblue.
Työmaaruokala kello 12.05:
JAUHELIHAKEITTO
Vanhainkodissakin ruoissa on enemmän makua. Kuka unohti kertoa keittiölle, että mediamummo on kuopattu ja termi oli alunperinkin vain vitsi, joten suolaa (tai muita mausteita) voi laittaa ruokaan hieman enemmän kuin verenpainepotilaalle. Tiistaina listalla onkin savukalaa. Se on luultavasti sitä limaista inhokkipallasta. Onko kukaan edes koskaan nähnyt millainen kala on pallas. Veikkaan, että se on vain liivatepohjainen möhnä, jota kalana syötetään. Siis niille, jotka sitä syövät. Minä en.
Kampin Colorado kello 19.45:
CHICKEN BURGER
Ylitehoviljelty kanan rintaleike, joka oli toki kaikessa paksuudessaan erittäin näyttävä, mutta ei maistunut miltään. Hampurilaissämpylän alapuoli muodosti remoulade-kastikkeeksi väitetyn keltaisen lirun kanssa kätevän leipätahnan, jonka hampaatonkin ihminen olisi pystynyt saamaan alas. Annos oli lisäksi jo saapuessaan kylmä. Surkealta listalta tilatut muutkin ylihinnoitellut annokset olivat kuulemma pettymyksiä, jäätelövyöryä lukuun ottamatta. Olisi sittenkin sateesta huolimatta pitänyt jaksaa kävellä Ysi-baariin.
Maanantai oli siis huono ruokapäivä. Seura oli toki hyvää. Molemmilla kerroilla.
Epäonnistuneiden ruokailukokemusten kunniaksi vaihdoin blogger-templaten astetta harmaampaan. Se vanha olikin ällöttävä babyblue.
sunnuntaina, heinäkuuta 29, 2007
Kesätapahtuma maaseudulla
Mistä tiedät olevasi kesätapahtumassa maaseudulla:
1) Hanasta saa vain Perry lightia (hei, kuka sitä enää juo!)
2) Kuivasta omenasiideristä ei ole kuultukaan (englannissa sitä on juotu jo aika kauan!!!!)
3) Et voi maksaa Visalla, Mastercardilla, Amexilla tai Dinersilla, etkä ainakaan Visa Electronilla ja joka puolella on liimattuna kylttejä "Meillä kelpaa vain käteinen" (Tiedoksi: Suomessa korttimaksujen osuus maksutapahtumista oli noin 47 % vuonna 2006. Lähde: Finanssialan keskusliitto).
4) Kolmea autoa vartioi neljä liikenteenohjaajaa, jotka ylitärkeinä opastavat autosi tyhjällä parkkipaikalla kohdalleen (eihän sitä koskaan toki tiedä milloin sunnuntaiaamupäivänä parkkialueelle tulee yhtäaikaa satoja autoja).
5) Majoitusvalvoja luulee, että majoitusvalvonnan vastaava on Jumalasta seuraava (talkootyöntekijöiden ensimmäinen ohje on: älä ajattele omilla aivoillasi vaan soita kaikissa tilanteissa lainakännykkäsi pikavalintaan tallennettuun numeroon).
Ja makkaratkin oli tosi pieniä. Mutta ohjelma oli hyvä, Puhdin uusi produktio mahtava, Väkkärä loistava ja Värttinän energinen show yllätti positiivisesti. Kiitos Spelit!
1) Hanasta saa vain Perry lightia (hei, kuka sitä enää juo!)
2) Kuivasta omenasiideristä ei ole kuultukaan (englannissa sitä on juotu jo aika kauan!!!!)
3) Et voi maksaa Visalla, Mastercardilla, Amexilla tai Dinersilla, etkä ainakaan Visa Electronilla ja joka puolella on liimattuna kylttejä "Meillä kelpaa vain käteinen" (Tiedoksi: Suomessa korttimaksujen osuus maksutapahtumista oli noin 47 % vuonna 2006. Lähde: Finanssialan keskusliitto).
4) Kolmea autoa vartioi neljä liikenteenohjaajaa, jotka ylitärkeinä opastavat autosi tyhjällä parkkipaikalla kohdalleen (eihän sitä koskaan toki tiedä milloin sunnuntaiaamupäivänä parkkialueelle tulee yhtäaikaa satoja autoja).
5) Majoitusvalvoja luulee, että majoitusvalvonnan vastaava on Jumalasta seuraava (talkootyöntekijöiden ensimmäinen ohje on: älä ajattele omilla aivoillasi vaan soita kaikissa tilanteissa lainakännykkäsi pikavalintaan tallennettuun numeroon).
Ja makkaratkin oli tosi pieniä. Mutta ohjelma oli hyvä, Puhdin uusi produktio mahtava, Väkkärä loistava ja Värttinän energinen show yllätti positiivisesti. Kiitos Spelit!
Autoilijan elämää
Hei Sinä Nainen,
joka ulkoilutit lapsikatrastasi Helsingin Lönnrotinkadulla perjantaina iltapäivällä. Olen pahoillani että suljin tiesi noin kymmenen sekunnin ajaksi, josta toki sinulla oli täysi oikeus närkästyä ja näyttää minulle käsimerkkejä.
Tullessani autotallista, et toki voinut tietää, että olin 20 metriä aikaisemmin avannut oven puoleksi minuutiksi vetämällä katosta narua ylösajoliuskan alapäässä. Harmillisesti Lönnrotinkadun liikenne oli tuohon aikaan niin ruuhkaista, että en päässyt välittömästi liittymään liikennevirtaan vaan jäin odottamaan jalkakäytävälle, että voin turvallisesti liittyä liikenteeseen. Tässä tein toki virheen, olisin yhtä hyvin voinut:
A) Ajaa suoraan kadulle ja aiheuttaa kolarin ja tuhota autoni.
B) Pysäyttää ajoliuskan yläpäähän, jotta sinä ja katraasi olisitte päässeet pysähtymättä etenemään. Tällöin tietysti autotallin automaattiovi olisi sulkeutunut ja tuhonnut autoni.
C) Peruuttaa takaisin ajoliuskan alapäähän, avata automaattioven ja yrittää uutta lähestymistä niin monta kertaa sieltä, että kevyenliikenteen väylä ja ajotie olisivat olleet tyhjiä.
Pahoittelen vielä, etten tajunnut tehdä mitään näistä oikeista ratkaisuista, joka olisi mahdollistanut Sinun keskeytymättömän etenemisesi kiireisessä elämässäsi.
joka ulkoilutit lapsikatrastasi Helsingin Lönnrotinkadulla perjantaina iltapäivällä. Olen pahoillani että suljin tiesi noin kymmenen sekunnin ajaksi, josta toki sinulla oli täysi oikeus närkästyä ja näyttää minulle käsimerkkejä.
Tullessani autotallista, et toki voinut tietää, että olin 20 metriä aikaisemmin avannut oven puoleksi minuutiksi vetämällä katosta narua ylösajoliuskan alapäässä. Harmillisesti Lönnrotinkadun liikenne oli tuohon aikaan niin ruuhkaista, että en päässyt välittömästi liittymään liikennevirtaan vaan jäin odottamaan jalkakäytävälle, että voin turvallisesti liittyä liikenteeseen. Tässä tein toki virheen, olisin yhtä hyvin voinut:
A) Ajaa suoraan kadulle ja aiheuttaa kolarin ja tuhota autoni.
B) Pysäyttää ajoliuskan yläpäähän, jotta sinä ja katraasi olisitte päässeet pysähtymättä etenemään. Tällöin tietysti autotallin automaattiovi olisi sulkeutunut ja tuhonnut autoni.
C) Peruuttaa takaisin ajoliuskan alapäähän, avata automaattioven ja yrittää uutta lähestymistä niin monta kertaa sieltä, että kevyenliikenteen väylä ja ajotie olisivat olleet tyhjiä.
Pahoittelen vielä, etten tajunnut tehdä mitään näistä oikeista ratkaisuista, joka olisi mahdollistanut Sinun keskeytymättömän etenemisesi kiireisessä elämässäsi.
perjantaina, heinäkuuta 27, 2007
Sääennustamattomuus
Arvoisat säätieteilijät,
olen lopen kyllästynyt sääennusteisiin. Tälle viikolle lupasitte pelkkää sadetta ja nyt jo toista päivää peräkkäin paistaa aurinko. Vähemmästäkin synkkenee tällaisesta kun olin mielessäni ehtinyt ilkkua juhannukselta lomallejäävien viimeistä lomaviikkoa säiden puolesta epäonnistuneeksi. Vahingonilohan se on paras ilo.
Ja mikä ennuste on sellainen jossa on pilvi, aurinko ja sadepisara. Kaikki ennusteet on nykään täynnä ko. merkkihässäkkää! Sehän on yhtä pätevä kuin savolaismiehen ennuste, suattaapahan tuo sataa, tai suattaapahan tuo olla satamati. PRKL, tästäkö teille palkka maksetaan.
Ja sitten vielä yksi asia. Kun säästä ei ole muuta kerrottavaa kuin että laaja matalapaine pysyy paikallaan, niin tällä viikolla eräskin säätieteilijä rupesi ottamaan kantaa ilmastomuutoksen aiheuttamiin yhteiskuntavaikutuksiin. Eihän se voi olla säätieteilijän tehtävä ennustaa kuinka paljon eteläeurooppalaisia muuttaa Suomeen ja vaikka olisikin, niin pieleen se menee kuitenkin. Eiköhän jätetä tuollaiset puuhat yhteiskunta- ja taloustieteilijöille vai ketkä tuollaisia asioita nyt sitten ikinä tutkivatkaan. Jos keskittyisitte liimaamaan niitä pilviä ja aurinkoja taustapahviin.
olen lopen kyllästynyt sääennusteisiin. Tälle viikolle lupasitte pelkkää sadetta ja nyt jo toista päivää peräkkäin paistaa aurinko. Vähemmästäkin synkkenee tällaisesta kun olin mielessäni ehtinyt ilkkua juhannukselta lomallejäävien viimeistä lomaviikkoa säiden puolesta epäonnistuneeksi. Vahingonilohan se on paras ilo.
Ja mikä ennuste on sellainen jossa on pilvi, aurinko ja sadepisara. Kaikki ennusteet on nykään täynnä ko. merkkihässäkkää! Sehän on yhtä pätevä kuin savolaismiehen ennuste, suattaapahan tuo sataa, tai suattaapahan tuo olla satamati. PRKL, tästäkö teille palkka maksetaan.
Ja sitten vielä yksi asia. Kun säästä ei ole muuta kerrottavaa kuin että laaja matalapaine pysyy paikallaan, niin tällä viikolla eräskin säätieteilijä rupesi ottamaan kantaa ilmastomuutoksen aiheuttamiin yhteiskuntavaikutuksiin. Eihän se voi olla säätieteilijän tehtävä ennustaa kuinka paljon eteläeurooppalaisia muuttaa Suomeen ja vaikka olisikin, niin pieleen se menee kuitenkin. Eiköhän jätetä tuollaiset puuhat yhteiskunta- ja taloustieteilijöille vai ketkä tuollaisia asioita nyt sitten ikinä tutkivatkaan. Jos keskittyisitte liimaamaan niitä pilviä ja aurinkoja taustapahviin.
torstaina, heinäkuuta 26, 2007
TV-mainonnan säännöt
Hyvät TV-kanavien sedät ja tädit,
eikö tv-mainonnalle voisi asettaa jotain rajoitteita siitä, mikä on hyvän maun mukaista ja mikä ei. Eilen illalla MTV3-kanavalla esitetty voidemainos ei minusta ollut. Vaikka siinä täysin asiallisesti kerrottiin, että tuotetta käytetään peräaukon kutinaan, kuvitettuna vieläpä ihmisten takapuolilla, joista yhden naisen alaselkään oli ymmärtääkseni tatuoitu sanat "peräaukon kutina", niin en pitänyt siitä että näytitte ko. mainoksen. Vaikka vaiva (mainoksen mukaan) on yleinen ja normaali, niin MIKSI SE PITÄÄ KERTOA MINUN TELKKARISSA! Jos maksaisin tv-maksua, niin lopettaisin välittömästi.
Samalla kun tässä nyt media-asialla ollaan, niin voisin lähettää myös Seiskan tekijöille terveisiä: Eikö teillä tosiaan ole mitään muuta kerrottavaa kuin viikon vanhoja uutisia! Jos en olisi varastanut kollegani vapaakappaletta, niin peruisin tilauksen.
eikö tv-mainonnalle voisi asettaa jotain rajoitteita siitä, mikä on hyvän maun mukaista ja mikä ei. Eilen illalla MTV3-kanavalla esitetty voidemainos ei minusta ollut. Vaikka siinä täysin asiallisesti kerrottiin, että tuotetta käytetään peräaukon kutinaan, kuvitettuna vieläpä ihmisten takapuolilla, joista yhden naisen alaselkään oli ymmärtääkseni tatuoitu sanat "peräaukon kutina", niin en pitänyt siitä että näytitte ko. mainoksen. Vaikka vaiva (mainoksen mukaan) on yleinen ja normaali, niin MIKSI SE PITÄÄ KERTOA MINUN TELKKARISSA! Jos maksaisin tv-maksua, niin lopettaisin välittömästi.
Samalla kun tässä nyt media-asialla ollaan, niin voisin lähettää myös Seiskan tekijöille terveisiä: Eikö teillä tosiaan ole mitään muuta kerrottavaa kuin viikon vanhoja uutisia! Jos en olisi varastanut kollegani vapaakappaletta, niin peruisin tilauksen.
Mummojen vallankumous
Valitusblogi on pakko aloittaa ylistyskirjoituksella valittajamummoille. Käytännössä etuliite tässä yhteydessä on turha, sillä hiusten harmaantuessa valittamisen määrä kasvaa yleensä eksponentiaalisesti joka tapauksessa.
Vain ikäihmiset osaavat tehdä valittamisesta elämäntehtävänsä (muutamaa keski-ikäistä poikkeusta lukuun ottamatta) ja harjoittaa sitä niin taiten, että usein meinaa jäädä sanattomaksi. Nuo poikkeukset ovatkin ehkä mieleltään mummoja vaikka fyysisiltä ominaisuuksiltaan eivät vielä täytä mummouden kriteerejä. Ikuisen nuoruuden ihannoinnin sijaan voisimmekin alkaa ylistää mummoutta, ei mitään harmaita panttereita vaan ihan rehellisesti kärttyisiä vanhoja ämmiä!
Suosikkini mummojen alalajeista on nk. oksanhankamummo, joiden käytöstä olen saanut viime aikoina todistaa muutaman kerran. Olin keväällä eräässä tapahtumassa ja ruokailun jälkeen astiat tuli palauttaa sellaiseen koulun ruokalan linjastoon, niin eikös sieltä eräs kultaiseen ikään kuuluva pamauttanut itsensä täysin oppikirjaesimerkin mukaan jonon käännekohtaan tehden oman jonon, johon hänen ikätoverinsa välittömästi parkkeerasivat perään muodostaen kymmenen metrin haaran. Katselin ihaillen sitä välinpitämättömän viileää katsetta, joka ei reagoi kanssaihmisten mulkoiluun ja päätin harjoitella sitä peilin edessä kotona. Eipä aikaakaan, kun eräs keski-ikäinen wannabe-vanhus sitten toteutti täysin kanssaihmiset lamaannuttavan operaation samassa astianpalautusjonossa. Hän nimittäin ovelasti puikkelehti eri palautuskoreille ja tiputteli aterimensa, lautasensa ja mukinsa ihmisten väleistä niihin täysin viilipyttymäisen rauhallisesti. Huomautin jonon perältä, että täältä sopisi aloittaa jonottamisen, jolloin hän totesi: "Ei koske minua" ja jatkoi matkaansa. Minulla on vielä paljon opittavaa.
Matka valittajamummoksi alkakoon (tai oikeammin -vaariksi, yleensä valittajat on tosin mummoja, koska miehet kuolee niin paljon nuorempina)! Blogiin saa toki kuka tahansa valittaa mistä tahansa! Mitä turhempi aihe, niin sen parempi!
Vain ikäihmiset osaavat tehdä valittamisesta elämäntehtävänsä (muutamaa keski-ikäistä poikkeusta lukuun ottamatta) ja harjoittaa sitä niin taiten, että usein meinaa jäädä sanattomaksi. Nuo poikkeukset ovatkin ehkä mieleltään mummoja vaikka fyysisiltä ominaisuuksiltaan eivät vielä täytä mummouden kriteerejä. Ikuisen nuoruuden ihannoinnin sijaan voisimmekin alkaa ylistää mummoutta, ei mitään harmaita panttereita vaan ihan rehellisesti kärttyisiä vanhoja ämmiä!
Suosikkini mummojen alalajeista on nk. oksanhankamummo, joiden käytöstä olen saanut viime aikoina todistaa muutaman kerran. Olin keväällä eräässä tapahtumassa ja ruokailun jälkeen astiat tuli palauttaa sellaiseen koulun ruokalan linjastoon, niin eikös sieltä eräs kultaiseen ikään kuuluva pamauttanut itsensä täysin oppikirjaesimerkin mukaan jonon käännekohtaan tehden oman jonon, johon hänen ikätoverinsa välittömästi parkkeerasivat perään muodostaen kymmenen metrin haaran. Katselin ihaillen sitä välinpitämättömän viileää katsetta, joka ei reagoi kanssaihmisten mulkoiluun ja päätin harjoitella sitä peilin edessä kotona. Eipä aikaakaan, kun eräs keski-ikäinen wannabe-vanhus sitten toteutti täysin kanssaihmiset lamaannuttavan operaation samassa astianpalautusjonossa. Hän nimittäin ovelasti puikkelehti eri palautuskoreille ja tiputteli aterimensa, lautasensa ja mukinsa ihmisten väleistä niihin täysin viilipyttymäisen rauhallisesti. Huomautin jonon perältä, että täältä sopisi aloittaa jonottamisen, jolloin hän totesi: "Ei koske minua" ja jatkoi matkaansa. Minulla on vielä paljon opittavaa.
Matka valittajamummoksi alkakoon (tai oikeammin -vaariksi, yleensä valittajat on tosin mummoja, koska miehet kuolee niin paljon nuorempina)! Blogiin saa toki kuka tahansa valittaa mistä tahansa! Mitä turhempi aihe, niin sen parempi!
perjantaina, heinäkuuta 13, 2007
Valitusoikeus
Miksi turhanpäiväinen valittaminen saisi olla vain vanhojen ihmisten etuoikeus. Minä tahdon kanssa. Ja aion sen tehdä. Tästä eteenpäin saatte lukea julkisesti kun minua kaltoin kohdellaan elämäni taipaleella, vaikka asia olisi sitten mitättömämpikin.
Negatiivisia hetkiä kirjoitusteni parissa!
Negatiivisia hetkiä kirjoitusteni parissa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)