sunnuntaina, syyskuuta 16, 2007

Viikko painonhallintaa

Ensimmäinen julkinen viikko painonvartijoita oli sitten takana perjantain punnituksen jälkeen. Ruokavaliosta oli poistettu kaikki mahdollinen, annoskoot vedetty minimiin ja perjantaina olo tuntui kevyeltä. Tulos -900 grammaa. No parempi se kai on kun ei mitään.

Viikonloppu käynnistyikin sitten normaaleissa merkeissä, vähän parempaa ruokaa, vähän enemmän viiniä ja vähän vähemmän tarkkailua. Lopputulos: Kahden päivän aikana onnistuin syömään (ja juomaaan) kaksinkertaisen määrän siihen, mitä tämänkokoisen ihmisen olisi tarpeen. Ja kaikki ystäväni kyllä nauttivat ihan samoja tuotteita ja saman määrän. On se kumma, että toisilla se ei näy.

No ei auta valittaminen, nyt on sitten vähän kiinni otettavaa taas ennen ensi viikon punnitusta.

(PV-tiedostaville tiedoksi, että miinussaldo korkeasta peruspistemäärästä ja pistepankista johtuen on kuitenkin tehosunnuntain jälkeen enää -13, mutta kahdessa päivässä reilustu yli sata pistettä on melkoinen saavutus.)

keskiviikkona, syyskuuta 12, 2007

Valituksen teoriaa

Roopen valituskirje antoi ajatuksen pohtia kuinka syntyy hyvä valituskirjelmä. Valituksen kirjoittaminen on ennen kaikkea taitolaji ja siihen voi liittää esim. seuraavanlaisia osia:

1. Ensimmäisenä täytyy toki miettiä kenelle valituksen kirjoittaa. Yleensä kannatta valita mahdolllisimman korkeatasoinen henkilö, jolla on riittävästi vaikutusvaltaa vaikuttaa asiaan. Tärkeää on kuitenkin, että ei valita liian korkealle, jotta valitus tulee varmasti henkilökohtaisesti ko. henkilön toimesta käsiteltyä. Jos valitukseen vastaa jokin muu henkilö kuin kenelle se on osoitettu, niin olet heti henkisessä alakynnessä.

2. Näin sähköpostiaikakautena on hyvä muistaa valitusta lähettäessä liittää kopiokenttään kaikki valituksen kohteena olevat henkilöt. Tehostaakseen vaikutusta voi vielä viestiin liittää tekstin, jossa kertoo, että haluaa toimia avoimesti ja erityisen rehellisesti ja sen takia lähettää kirjeen kaikille osapuolille. Jos ko. lauseen saa muotoiltua niin, että siitä epäsuorasti tulee tunne, että valituksen kohde ei näin toimi, niin aina parempi. Esim. "Lähetän tämän kirjeen myös herra/rouva x:lle, koska toivon, että voisimme avoimesti ja rehellisesti keskustella tapahtuneesta ilman negatiivista ilmapiiriä".

3. Yltiöasiallisuus on tietenkin valituskirjeen kielen ydin. Intellektuelli sävy tekstissä luo kuvan tilanteen yläpuolella olleesta henkilöstä, joka haluaa selvittää tapahtunutta samalla henkisellä tasolla olevan kanssa. Kannattaa myös miettiä millaisia sivistyssanoja voi asiayhteyteen liittää tehostamaan omaa älyllistä ylivoimaansa.

3. Itsestä ja omasta henkilöhistoriasta on hyvä nostaa esiin aina kaikista positiivisimmat asiat ja korostaa omaa asemaa yhteiskunnallisena vaikuttajana ja omassa lähipiirissään. Ei ole pahitteeksi vähän kaunistella asioita, mainitsemalla vaikka muutamia vaikutusvaltaisia ystäviä, jotka on joskus nähnyt samassa baarissa tai tuoda esiin suvun historiasta tärkeitä merkkihenkilöitä. Tässä vaiheessa voi myös hieman vähätellä valituksen kohteena olevan henkilön ominaisuuksia tai älykkyyttä suhteessa omaansa, kuitenkaan unohtamatta asiallista sävyä.

4. Tapahtunut on hyvä kerrata tarkkaan. Mahdollisimman yksityiskohtaisesti ja seikkaperäisesti, unohtamatta vastapuolen käyttäytymistä. Omaa käyttäytymistä kannattaa kommentoida rehellisesti, mutta ei korostaen itselle negatiivisia asioita. On hyvä nostaa esiin myös valituksen kohteena olleen henkilön ruumiinkieleen ja äänensävyyn liittyneitä asioita, jotka tehostavat kokonaiskuvan syntymistä.

5. Jos vielä pystyy liittämään tapahtuman johonkin laajempaan kontekstiin, esim. yrityksen menestykseen tai mielikuvaan, niin saa helposti luotua valitukselle suuremmat mittasuhteet ja sen merkitys luonnollisesti korostuu.

6. Valituskirjelmä on hyvä lopettaa toivotuksiin esim. yhteistyöhengestä tai ihan vaan vaikka toivottaa lämmintä syksynjatkoa tms. Loppuun on tärkeää muistaa laittaa jokin lause, joka ilmoittaa, että odotat vastausta valitukseen, esim. "Toivottavasti voimme ratkaista tämän kiusallisen tilanteen mahdollisimman pikaisesti ja voin sen jälkeen ostaa ja suositella tuotteitanne/palveluitanne kuten ennenkin."

Nyt vaan kaikki valittamaan!

maanantaina, syyskuuta 10, 2007

BB-ahdistus

Hyvä BB:n tuottajasetä,

Enpä uskonut, että tämä postaus näkee päivänvalon. Mutta pakko se on kirjoittaa. Pari viikkoa BB:tä on nyt takana ja täydellinen kyllästyminen Big Brotheriin on alkanut vallata mieltä.

Tänä vuonnahan on tapahtunut jo enemmän kuin viimeksi koko kaudella, meillä on pariskunta, seksiä ja itsetyydytystä. Tätäkö me muka halutaan katsoa? Haluaisin kivoja päivä- ja viikkotehtäviä ja mukavia teemabileitä. Mutta eipä ole näkynyt.

Yritän antaa ihmisille mahdollisuuksia, mutta kun joukossa on muutama, jotka dominoivat koko ajan lähetystä, niin mahdollisuudet tähän ovat hyvin rajalliset. Eikö voisi olla sellainen joukkoäänestys, jossa epäonnistuneen castingin johdosta voitaisiin lähettää kerralla useampi henkilö kotiin. Castingissä on ilmeisesti ollut perusteena, että jos olet ulkomaalainen tai homo, niin tervetuloa taloon. Ei ollut kovin onnistuneet perusteet ne.

Ja se pumppulaulu ja julkkispeli. Eiköhän se jo kohta riitä!!!! Vuosi sitten testituotannossa mekin pelattiin julkkispeliä useita tunteja ja se rupesi jo silloin puuduttamaan ja ajattelin, että voi niitä tuotannon raukkoja, jotka joutuvat kuuntelemaan tätä. (Siitä känniördäyksestä puhumattakaan...). Mutta nyt täällä on satojatuhansia ihmisiä kuuntelemassa, keksikää jo nyt hemmetissä jotain muuta!!!

En minä vielä kuitenkaan luovuta, laittakaapa nyt sinne hyviä uusia tyyppejä. Tää eilinen ei vielä ainakaan kovin paljon vakuuta viihdearvoa katsojille tuovan, joten eiköhän senkin voisi laittaa kiertoon vaihto- ja palautusajan puitteissa.

sunnuntaina, syyskuuta 09, 2007

Remontti

Tänään on taas kyllä päässyt aika lailla ärräpäätä ja v-sanoja. Minkä takia verhotankojen asentaminen periaatteessa tuntuu helpolta, mutta siitä hetkestä kun porakone koskettaa seinää, alkaa välitön vastoinkäymisten sarja.

Kuka keksi, että seinän sisään pitää työntää muovitulppa ja yrittää ruuvata siihen ruuvi sitten. Yleensä ruuvin saa puoleen väliin, jonka jälkeen täytyy ottaa vasara avuksi ja lopputulos onkin sitten alaspäin roikkuvia seinäkiinnikkeitä ja pelko siitä, että verhosysteemi tulee alas yön pimeinä tunteina. Miksei yhtä hyvin voitu sopia, silloin kun standardeja luotiin, että laitetaan kiinnikkeet pikaliimalla seinään, sehän kestää mainoksen mukaan auton painon. Joka tapauksessa seinä menee pilalle, kun sen poraa reikiä täyteen, sama se vaikka siitä joutuisi repimään liimatun systeemin pois.

Ja minä yritin toimia kaikkien ohjeiden mukaan, mutta en vieläkään tiedä, mikä meni pieleen. Ja tämä ei ollut eka kerta. Ensi kerralla kämppää ostaessani katson, että asunnossa on verhotangot valmiina.

perjantaina, syyskuuta 07, 2007

Valittaminen

Kaikista asioista voi nykyään tehdä valituksen. Yleensä kirjallisena, internetin kautta tai sähköpostilla. Joillain palvelualoilla valitus vielä otetaan henkilökohtaisesti vastaan, mutta sekin on katoavaa kansanperinnettä.

Kaupassa myyjä ei ota kantaa vaan pyytää tekemään valituksen. Valituksen, joka sitten käsitellään jossain. Mihin hävisi kommunikaatio ja yhteinen asioiden sopiminen. Jäisikö asiakkaalle parempi mieli, jos asia voitaisiin sopia saman tien. "Minäolenvaantäällätöissä" ei varmasti paranna yhdenkään yrityksen imagoa, eikö asiakaspalvelijoita voisi ohjeistaa myös valitusten käsittelyyn.

Valtionhallinnon kirjeen mukana tulee valituskaavake. Niin kuin lähtökohtaisesti ajateltaisiin, että ihmisten täytyy olla tyytymättömiä päätökseen. Miksi se päätös on sitten tehty, jos lähettäjä olettaa, että siitä halutaan kuitenkin valittaa. Mutta miksei tehdä kerralla hyvää päätöstä ja laiteta mukaan kehumiskorttia. Virastopirjokin ilahtuisi kun saisi postia tyytyväisiltä asiakkailta, eikä tarvisi kahvihuoneessa marmattaa naama norsun***lla.

Varmasti on olemassa siis joku ihmisryhmä, jonka perustehtävä on valittaa kaikesta. Varsinkin kaikesta aiheettomasta. Kannattaako vaikka pilata loma sillä, että valittaa jokaisesta epäkohdasta hotellissa tai lomakohteessa. Pysyisi sitten kotimaassa tai ottaisi selvää etukäteen maan kulttuurista. Esimerkiksi arabikulttuuriin kuuluu aggressiivinen kaupustelu, jos se ahdistaa, niin on ihan turha matkustaa arabimaahan, ei sen pitäisi olla sen vaikeampaa. Ja monessa maassa on likaisempaa kuin Suomessa, ei senkään pitäisi olla mikään yllätys. Matkoilla valittaminen on yksi mielenkiintoisimmista ja samalla ärsyttävimmistä valituksen muodoista.

Ja tällainen ihmisten valittamisesta valittaminen se sitten vasta tyhmää onkin. Mutta kovin suosittua, jotkut kirjoittavat siitä internetiinkin. Tällä viikolla olen kovin kyllästynyt valittamiseen, sen kunniaksi perustin vastabloginkin.

keskiviikkona, syyskuuta 05, 2007

Autoilijan elämää

Jostain kumman syystä suurin osa ongelmistani ilmestyy esiin aina kun ajan autolla. En tiedä mistä.

Mutta tänään on taas sellainen törppökaarti jalankulkijoita ja pyöräilijöitä tulvinut Güntherin eteen, että täytyy ihmetellä miten kukaan ei päässyt päiviltään. Luulisi, että ihmisillä olisi edes jonkinlainen itsesuojeluvaisto ja he tajuaisivat kiertää kauempaa, autot kuitenkin ovat vähän voimakkaampia kuin suojaamaton ihmistorso. Vai olettavatko ihmiset, että näen autostani 360 astetta joka suuntaan ja väistän kyllä. En todellakaan näe, varsinkin kun kuljette harmaissa syysvaatteissanne harmaassa syyssäässä.

Mutta älkää nyt hyvät ihmiset ruvetko myöskään pukemaan niitä huomioliivejä päällenne. Ihmettelen, mistä on jokaiselle suomalaiselle ilmestynyt keltaiset muoviliivit, jaettiinko niitä jossain ja minä en ollut paikalla. Yhtäkkiä on maailman luonnollisinta pukea keskellä suurkaupunkia päälle maailman ehkä rumin vaatekappale. Käyttäkää mieluummin vaikka värikkäitä sateenvarjoja tai vilkkuvia otsalamppuja, joilla voitte tehdä itsenne näkyvämmäksi.

Parasta olisi, jos ihmisiä ja autoja ei päästettäisi samaan tilaan ollenkaan, muuta kuin lastausta ja purkua varten. Jo autoillakin on riittävästi ongelmia mahtua teille; mikä järki on rakentaa kaksikaistainen katu, jossa ei mahdu ajamaan kuin yhdellä kaistalla (esimerkkinä mainittakoon Lönkkä, Uudenmaankatu ja Korkeavuorenkatu)? Jos vastaantulevaa autoa joutuu odottamaan korttelin päässä, niin eihän se voi olla toimivaa kaupunkisuunnittelua, eihän?

Ja sittten meitä autoilijoita syytetään hurjastelusta ja välinpitämättömyydestä, vaikka me vain yritämme tehdä mahdottomasta mahdollista, eli päästä turvallisesti paikasta A paikkaan B. Ymmärtäkää nyt vähän meidänkin huoliamme te itsetuhoiset kävelijät ja pyöräilijät.