Arkisen elämän pahin helvetti syntyy aina kun pitäisi saada auto pysäköityä. Se idiootti, joka keksi taskupysäköinnin, voisi ilmoittautua allekirjoittaneelle, niin voin antaa rakentavan kritiikin päin naamaa. Ja niille jotka luulee että olen taas kolhinut Güntheriä: olette väärässä.
Olen tässä nyt asiaa pohtinut ja en keksi siitä montaakaan positiivista puolta. Laskeskelin tässä että jos keskimäärin tarvitaan tilaan noin kolme metriä kadun molemmin puolin autoille, niin siirtämällä tämä kuuden metrin tila vain toiselle puolelle, voisi joka kadulle tehdä kätevämmän vinoparkin. Kun jokaisen auton eteen ja taakse pitää vielä jättää normaalissa kadunvarsipysäköinnissä puolen metrin - metrin väli, mahtuisi samalle alueelle huomattavasti enemmän autoja kun ne pysäköitäisiin nätisti riviin vierekkäin.
Vinoparkit voisi sitä paitsi aina tilanteesta riippuen sijoittaa sille puolelle katua, jossa on vähemmän puita, niin ei tarvisi pestä autoa aina kun joku kiimainen koivu on tahmannut kaikki auton pinnat. Joka toisessa korttelissa ne voisi pääsääntöisesti olla toisella puolella tietä ja joka toisessa toisella, niin ei tarvisi kenenkään sitten valittaa kuinka hankala on kun tulee väärästä suunnasta.
Ihmettelen, ettei kukaan ole tätäkään keksinyt aiemmin. Itse pitäisi liikennejärjestelytkin suunnitella.
sunnuntaina, elokuuta 26, 2007
lauantaina, elokuuta 25, 2007
Meteli,meteli,meteli
Kun viettää viikon rauhallisella saarella täysin keskellä ei mitään, jossa ainoa lähes sietämätön meteli syntyy meksikolaisen kansantanssiryhmän rummuista, on paluu kodin meluun melkoinen shokki. YLE uutisoi tänään, että joka toinen helsinkiläinen kärsii liikennemelusta. Kuka tähän on syypää?
No valehtelevat kiinteistövälittäjät tietysti. Vai oletteko koskaan kuulleet asuntoesittelyssä kiinteistövälittäjän kertovan, että asuntoon kantautuu läheiseltä tieltä kova liikennemelu ja kohde on hälytysajoneuvojen vakioreitillä. Uuden asunnon himossa me hyväuskoiset kuluttajat unohdamme välittömästi kaikki kaupunkiympäristöön kuuluvat epäkohdat ja uskomme, että tämän asunnon äänieristys on erityislaatuinen ja lähitalojen sommittelu toisiinsa nähden sallii metelin nousemisen kattojen ylle. Just joo.
Lähden ostamaan korvatulppia. Keskustasta en muuta pois.
No valehtelevat kiinteistövälittäjät tietysti. Vai oletteko koskaan kuulleet asuntoesittelyssä kiinteistövälittäjän kertovan, että asuntoon kantautuu läheiseltä tieltä kova liikennemelu ja kohde on hälytysajoneuvojen vakioreitillä. Uuden asunnon himossa me hyväuskoiset kuluttajat unohdamme välittömästi kaikki kaupunkiympäristöön kuuluvat epäkohdat ja uskomme, että tämän asunnon äänieristys on erityislaatuinen ja lähitalojen sommittelu toisiinsa nähden sallii metelin nousemisen kattojen ylle. Just joo.
Lähden ostamaan korvatulppia. Keskustasta en muuta pois.
perjantaina, elokuuta 24, 2007
Valitusta jälleen
Onpa mielenkiintoista että kommentoidun valitus liittyy siihen, että en ole valittanut. Mitähän siitä pitäisi päätellä. Ehkä suomalaisuuteen liittyvä melankoliaa ja itseruoskintaa ruokkii se, että voimme rypeä omassa epäonnessamme ja kansankuntamme epäkohdissa, jota Teijakin pohti.
No yritän jälleen alkaa keksimään epäkohtia elämässäni, tällä viikolla loman jälkeen niitä on ollut kovin vähän, jos ei lasketa toimimatonta Soneran laajakaistaliittymää, pesusta haettua likaista autoa, kellarissa vietettyä aikaa kun vuosisadan rajuilma näytti taivaan merkit, painonnousua katastrofilukemiin ja laihdutuskuurin tympeää aloitusta, järkyttävää epäsiisteyttä kotona ja töissä, liian nopeasti täyttyvää kalenteria, antikliimaksia Diilin finaalissa, ahdistusta siitä ettei tullut töihinpaluuahdistusta, syntymäpäiväjuhlien järjestelyt junnaavat ja kohta niitä joutuu siirtämään sekä liian vähäistä aikaa ja intoa kulttuurille ja kavereille.
Että hyvää taiteiden yötä vaan, päätin että kalsarikänni on tänään kivempi. Olen suomalainen.
No yritän jälleen alkaa keksimään epäkohtia elämässäni, tällä viikolla loman jälkeen niitä on ollut kovin vähän, jos ei lasketa toimimatonta Soneran laajakaistaliittymää, pesusta haettua likaista autoa, kellarissa vietettyä aikaa kun vuosisadan rajuilma näytti taivaan merkit, painonnousua katastrofilukemiin ja laihdutuskuurin tympeää aloitusta, järkyttävää epäsiisteyttä kotona ja töissä, liian nopeasti täyttyvää kalenteria, antikliimaksia Diilin finaalissa, ahdistusta siitä ettei tullut töihinpaluuahdistusta, syntymäpäiväjuhlien järjestelyt junnaavat ja kohta niitä joutuu siirtämään sekä liian vähäistä aikaa ja intoa kulttuurille ja kavereille.
Että hyvää taiteiden yötä vaan, päätin että kalsarikänni on tänään kivempi. Olen suomalainen.
lauantaina, elokuuta 11, 2007
tiistaina, elokuuta 07, 2007
Web 2.0
Elton John ehdotti tänään Iltalehdessä, että internet pitäisi sulkea muutamaksi vuodeksi, jotta kulttuuri saataisiin entiseen loistoonsa. Mielenkiintoinen ehdotus, jota ei kyllä millään voi kaiketi toteuttaa. Enkä muutenkaan voisi sitä kannattaa, koska mun sosiaalinen elämä on pitkälti mesen varassa ja itsetunto korreloi blogin kävijämäärän kanssa.
Mutta tämä digitaalinen yhteisöllisyys alkaa jo käydä hermoille. Minkä takia joka viikko keksitään jokin uusi palvelu johon mun pitää rekisteröityä ja luoda profiili, jotta olisin katu-uskottava täällä internetin valtaväylillä. Ja miksei kukaan voi perustella, että miksi mun pitää kertoa aina kaikki samat tiedot itsestäni ja etsiä samat ihmiset niistä uusista palveluista.
Linkediniin mut on nyt kutsunut 20 connectionia ja ohjelman mukaan verkosto on 100% complete; jollain on kuitenkin tuhansia connectioneja, niin miten se mun sitten muka voi olla valmis. Vai onko ne muut sitten ylikehittyneitä. Olen monelta sitä paitsi kysynyt mihin ko. palvelua tarvitaan, mutta ei kukaan ole osannut sanoa muuta kuin, että monet yritykset eivät rekrytoi enää muualta kuin sieltä. No tiedoksi, että ei ole kukaan mua vielä rekrytoinut (vaikka olen 100% complete) ja en edes etsi töitä.
Mulla on nicki Galleriassa ja profiili Taggedissa, joista kummassakaan en ole kertaakaan niiden luomisen jälkeen käynyt. En nimittäin tiennyt mitä olisin siellä tehnyt. Katsonut niitä omia tietojani siellä. Tämän takia en sitten ole vielä tehnyt omaa sivua MySpaceenkaan. Kai ne kaikki on jotain ylikehittyneen narsismin alttareita, muuta en keksi.
Sitten pitäisi jakaa kuvia Flickrissä ja tästä päivästä alkaen mut on kutsuttu myös Facebookiin, johon voi kaiketi ainakin arkistoida kuvia. Tiedoksi vaan sekin, että olen elämässäni kuvannut alle 50 valokuvaa ja niistäkin suurin osa on ollut sellaisia, että ei niitä kannata edes puolijulkisesti julkaista näkyville. Jaiku vaikuttaisi mielenkiintoiselta tuttavuudelta, mutta arvatkaa kuinka paljon masentuisin jos mun täytyy 24/7 ruveta onlinena raportoimaan valituksiani. Paljon.
Että ehkä sitten vaan hyväksyn sen, että olen pudonnut kelkasta todeten "Vanha polvi vaikenee, nuoret meidät lyyhistää", kuten joku jossain joskus osuvasti sanoi (en löytänyt lainauksen lähdettä Googlesta enkä Wikipediasta). Digidigi!
Mutta tämä digitaalinen yhteisöllisyys alkaa jo käydä hermoille. Minkä takia joka viikko keksitään jokin uusi palvelu johon mun pitää rekisteröityä ja luoda profiili, jotta olisin katu-uskottava täällä internetin valtaväylillä. Ja miksei kukaan voi perustella, että miksi mun pitää kertoa aina kaikki samat tiedot itsestäni ja etsiä samat ihmiset niistä uusista palveluista.
Linkediniin mut on nyt kutsunut 20 connectionia ja ohjelman mukaan verkosto on 100% complete; jollain on kuitenkin tuhansia connectioneja, niin miten se mun sitten muka voi olla valmis. Vai onko ne muut sitten ylikehittyneitä. Olen monelta sitä paitsi kysynyt mihin ko. palvelua tarvitaan, mutta ei kukaan ole osannut sanoa muuta kuin, että monet yritykset eivät rekrytoi enää muualta kuin sieltä. No tiedoksi, että ei ole kukaan mua vielä rekrytoinut (vaikka olen 100% complete) ja en edes etsi töitä.
Mulla on nicki Galleriassa ja profiili Taggedissa, joista kummassakaan en ole kertaakaan niiden luomisen jälkeen käynyt. En nimittäin tiennyt mitä olisin siellä tehnyt. Katsonut niitä omia tietojani siellä. Tämän takia en sitten ole vielä tehnyt omaa sivua MySpaceenkaan. Kai ne kaikki on jotain ylikehittyneen narsismin alttareita, muuta en keksi.
Sitten pitäisi jakaa kuvia Flickrissä ja tästä päivästä alkaen mut on kutsuttu myös Facebookiin, johon voi kaiketi ainakin arkistoida kuvia. Tiedoksi vaan sekin, että olen elämässäni kuvannut alle 50 valokuvaa ja niistäkin suurin osa on ollut sellaisia, että ei niitä kannata edes puolijulkisesti julkaista näkyville. Jaiku vaikuttaisi mielenkiintoiselta tuttavuudelta, mutta arvatkaa kuinka paljon masentuisin jos mun täytyy 24/7 ruveta onlinena raportoimaan valituksiani. Paljon.
Että ehkä sitten vaan hyväksyn sen, että olen pudonnut kelkasta todeten "Vanha polvi vaikenee, nuoret meidät lyyhistää", kuten joku jossain joskus osuvasti sanoi (en löytänyt lainauksen lähdettä Googlesta enkä Wikipediasta). Digidigi!
maanantaina, elokuuta 06, 2007
Elämisen vaikeus
Päivänä jolloin ei löydy valittamisen aihetta, koska kaikki on ollut täydellistä, on pakko pohtia sitä miksi ylipäänsä kaikki asiat joista nauttii, on jollain tapaa itsetuhoa tai maailmanloppua edistäviä.
Ruoka: hyvä ruoka on niin hyvää, että sitä söisi vaikka kuinka paljon ja yhä uudestaan ja koko ajan. Ja suurin osa kaikesta ruuasta on hyvää (tulee varmaan päivä kun voisin ahmia verilettujakin). Mutta siitä lihoo ja sitten ei sovi esteettisiin standardeihin. Ja tulee ne kaikki taudit suoniin ja muualle.
Alkoholi: Humalassa vaan on hauskaa, vaikka kuka väittäisi mitä. Lauantainakin oli. Mutta sitten jos juo paljon, niin tulee alkoholistiksi ja sattuu tapaturmia (Kuten lauantainakin kävi, tosin niistä Hamletin liian liukkaista pöydistä voisi kirjoittaa oman postauksen, edesvastuutonta ravintolanpitoa).
Aurinko: Kaunista ruskeaa ihoa saavuttaessa palaa karrelle ja tulee ihosyöpä. Ja jos ei siihen kuole, niin on vanhana ryppyinen.
Shoppailu ja matkailu: Aina olisi kiva ostaa lisää kenkiä ja vaatteita ja sisustusasioita ja ihan mitä vaan, mutta sitten edistää luonnovarojen tuhlausta ja rikkaiden entisestään rikastumista ja kaikkea sellaista. Ja usein shoppailuun liittyy vielä matkailu johonkin ihanaan kaukomaahan ja sehän ei ole hyväksi niin monesta syystä, joista puoliakaan en edes tiedä (alkaen sademetsistä ja päättyen kerosiiniin). Mun ekologinen jalanjälki on varmaan kohta Töölön kokoinen, ja siitäkin pitäisi jaksaa koko ajan olla masentunut ja huolissaan.
Vaikka jättäisi ympäristöaspektit huomiotta, niin kaikkeen edelliseen tarvitaan myös yleensä rahaa ja ennen kaikkea vapaa-aikaa, että ehtii kuluttaa ja voi nauttia elämästä riittävästi. Mutta miten pystyy yhdistämään edellä mainituista asioista nauttimisen ja työssäkäynnin (Kun ei nyt vaan ole sattunut syntymään rikkaan suvun vesaksi, vaan on itse kaikki rahat rahat ansaittava ja pärjättävä vuosilomalain määräämillä vapailla). Tätä yhtälöä ei olisi ratkaissut Einsteinkaan, ehkä se siksi elikin joskus kun piti keksiä jotain helpompia asioita, kuten se suhteellisuusteoria, joka ei ole mulle muuten ollut koskaan mikään ongelma. Enkä ole kuullut kenenkään muunkaan siitä asiasta tuskailevan. Empiirisen tutkimukseni mukaan rahattomuudesta ja vapaa-ajan puutteesta kärsii selvästi useampi.
Olen kyllä huomannut, että jääkiekkoilijat pääsee aika lähelle edellistä elämisen ihannetta, jos on hyviä. Ehkä musta tulee markkinatutkijoiden teemuselänne. Sitten musta kirjoitetaan ilta-sanomissa kuinka hienoa on, että juhlin huippupresentaatiota pataässässä aamupäivällä kello 10, lööppinä "Tomppa söi ja joi" kuten tänään otsikoitiin Temestä. Siinäpä visiota.
Ruoka: hyvä ruoka on niin hyvää, että sitä söisi vaikka kuinka paljon ja yhä uudestaan ja koko ajan. Ja suurin osa kaikesta ruuasta on hyvää (tulee varmaan päivä kun voisin ahmia verilettujakin). Mutta siitä lihoo ja sitten ei sovi esteettisiin standardeihin. Ja tulee ne kaikki taudit suoniin ja muualle.
Alkoholi: Humalassa vaan on hauskaa, vaikka kuka väittäisi mitä. Lauantainakin oli. Mutta sitten jos juo paljon, niin tulee alkoholistiksi ja sattuu tapaturmia (Kuten lauantainakin kävi, tosin niistä Hamletin liian liukkaista pöydistä voisi kirjoittaa oman postauksen, edesvastuutonta ravintolanpitoa).
Aurinko: Kaunista ruskeaa ihoa saavuttaessa palaa karrelle ja tulee ihosyöpä. Ja jos ei siihen kuole, niin on vanhana ryppyinen.
Shoppailu ja matkailu: Aina olisi kiva ostaa lisää kenkiä ja vaatteita ja sisustusasioita ja ihan mitä vaan, mutta sitten edistää luonnovarojen tuhlausta ja rikkaiden entisestään rikastumista ja kaikkea sellaista. Ja usein shoppailuun liittyy vielä matkailu johonkin ihanaan kaukomaahan ja sehän ei ole hyväksi niin monesta syystä, joista puoliakaan en edes tiedä (alkaen sademetsistä ja päättyen kerosiiniin). Mun ekologinen jalanjälki on varmaan kohta Töölön kokoinen, ja siitäkin pitäisi jaksaa koko ajan olla masentunut ja huolissaan.
Vaikka jättäisi ympäristöaspektit huomiotta, niin kaikkeen edelliseen tarvitaan myös yleensä rahaa ja ennen kaikkea vapaa-aikaa, että ehtii kuluttaa ja voi nauttia elämästä riittävästi. Mutta miten pystyy yhdistämään edellä mainituista asioista nauttimisen ja työssäkäynnin (Kun ei nyt vaan ole sattunut syntymään rikkaan suvun vesaksi, vaan on itse kaikki rahat rahat ansaittava ja pärjättävä vuosilomalain määräämillä vapailla). Tätä yhtälöä ei olisi ratkaissut Einsteinkaan, ehkä se siksi elikin joskus kun piti keksiä jotain helpompia asioita, kuten se suhteellisuusteoria, joka ei ole mulle muuten ollut koskaan mikään ongelma. Enkä ole kuullut kenenkään muunkaan siitä asiasta tuskailevan. Empiirisen tutkimukseni mukaan rahattomuudesta ja vapaa-ajan puutteesta kärsii selvästi useampi.
Olen kyllä huomannut, että jääkiekkoilijat pääsee aika lähelle edellistä elämisen ihannetta, jos on hyviä. Ehkä musta tulee markkinatutkijoiden teemuselänne. Sitten musta kirjoitetaan ilta-sanomissa kuinka hienoa on, että juhlin huippupresentaatiota pataässässä aamupäivällä kello 10, lööppinä "Tomppa söi ja joi" kuten tänään otsikoitiin Temestä. Siinäpä visiota.
perjantaina, elokuuta 03, 2007
Urheilu-TV
Hei taas te TV-kanavien sedät ja tädit,
Oletteko huomannut, että kanavatarjonnassamme on nykyään kaksi kotimaista täysin urheilulle pyhitettyä kanavaa? Epäilen, että ette, koska tänäänkin perjantaina lähetätte neljältä pääkanavalta yhteensä 6 tuntia 55 minuuttia erillisiä urheilulähetyksiä tai -uutisia.
Minkä takia sitä kansanosaa, joka haluaisi perjantai-iltaansa esim. mukavia elokuvia tai tosi-tv:tä, kidutetaan tällaisella määrällä formulaa, rallia ja yleisurheilua. Ihme, ettei lisäksi kuninkuusravien ennakkotunnelmointi täytä vielä urheilulta vapaita rakosia ohjelmakartassa. Ravaus on muuten suomen toiseksi suosituin urheilulaji, kertoi Riitta Väisänen aamulla Husussa (jonka katkolla muuten taas näytitte sitä Peräaukon kutinaa).
Onneks BB:n alkuun on enää vajaa neljä viikkoa, sitten voitte minun puolesta lähettää vaikka pelkkää FormulaTulosYleisUrheiluRuutuRalli-mössöä, unohtamatta tietenkään syyssateiden mukanaan tuomia kaiken maailman palloilu- ja talvilajeja.
SubTV onneksi ymmärtää mikä Ihmisiä oikeasti kiinnostaa.
Oletteko huomannut, että kanavatarjonnassamme on nykyään kaksi kotimaista täysin urheilulle pyhitettyä kanavaa? Epäilen, että ette, koska tänäänkin perjantaina lähetätte neljältä pääkanavalta yhteensä 6 tuntia 55 minuuttia erillisiä urheilulähetyksiä tai -uutisia.
Minkä takia sitä kansanosaa, joka haluaisi perjantai-iltaansa esim. mukavia elokuvia tai tosi-tv:tä, kidutetaan tällaisella määrällä formulaa, rallia ja yleisurheilua. Ihme, ettei lisäksi kuninkuusravien ennakkotunnelmointi täytä vielä urheilulta vapaita rakosia ohjelmakartassa. Ravaus on muuten suomen toiseksi suosituin urheilulaji, kertoi Riitta Väisänen aamulla Husussa (jonka katkolla muuten taas näytitte sitä Peräaukon kutinaa).
Onneks BB:n alkuun on enää vajaa neljä viikkoa, sitten voitte minun puolesta lähettää vaikka pelkkää FormulaTulosYleisUrheiluRuutuRalli-mössöä, unohtamatta tietenkään syyssateiden mukanaan tuomia kaiken maailman palloilu- ja talvilajeja.
SubTV onneksi ymmärtää mikä Ihmisiä oikeasti kiinnostaa.
keskiviikkona, elokuuta 01, 2007
Autoilijan elämää
Onko niin, että kaikki parkkihallit on rakennettu joskus, kun autot olivat puolet pienempiä vai mikähän siinä on, että niissä on ihmisen täysin mahdoton onnistua olemaan kolhimatta autoaan.
Jos joku epäilee allekirjoittaneen ajotaitoa, niin uskallapa vaan kommentoida nimellä, niin voin viedä ko. henkilön itse autoni kanssa sinne täpötäyteen parkkihalliin vekslaamaan, kun mihinkään päin ei voi liikkua osumatta johonkin. Tai veisin, jos en olisi varma, että se kolhiintuu kuitenkin. Tai no eipä sillä nyt enää niin väliä ole.
Ainoa lohtu on, että uusi pylväänvärinen raidoitus on samassa kohtaa, jossa oli jo valmiiksi korjattavaa, menee nyt kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Muuten olisin varmaan räjäyttänyt koko paskan taivaan tuuliin.
Jotta päivä olisi täydellinen, niin eiköhän stadionille ole järjestetty joku helvetin eläkeläisvaarien ulkoilutustapahtuma ja parkkipaikan löytäminen KODIN luota oli mahdotonta. Kun muutenkaan kaupunki ei ole osannut varata riittävästi tilaa elintason nousun aiheuttamalle autoistumiselle agraariyhteiskunnan muuttuessa palveluyhteiskunnaksi (sehän kuitenkin alkoi vasta 1960-luvulla), niin eikö nämä vähäiset pysäköintimahdollisuudet voisi olla niiden käytössä, jotka täällä niistä vuosimaksua maksavat.
Siis KUULKAAS NYT MAALAISET, käyttäkää joukkoliikennettä jos tulette kaupunkiin, älkääkä pysäköikö autojanne MEIDÄN PAIKOILLE, JOTKA ASUMME TÄÄLLÄ! Ei ole kovinkaan hauskaa jättää autoa yli kahden kilometrin päähän kotoa. Ja turha ruveta inisemään, että onko keskustassa pakko olla autoa, se on täysin minun oma asia, vaikka menisin kuuraketilla töihin.
Pahoittelen voimasanojen käyttöä, mutta tänään olen todella vihainen.
Jos joku epäilee allekirjoittaneen ajotaitoa, niin uskallapa vaan kommentoida nimellä, niin voin viedä ko. henkilön itse autoni kanssa sinne täpötäyteen parkkihalliin vekslaamaan, kun mihinkään päin ei voi liikkua osumatta johonkin. Tai veisin, jos en olisi varma, että se kolhiintuu kuitenkin. Tai no eipä sillä nyt enää niin väliä ole.
Ainoa lohtu on, että uusi pylväänvärinen raidoitus on samassa kohtaa, jossa oli jo valmiiksi korjattavaa, menee nyt kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Muuten olisin varmaan räjäyttänyt koko paskan taivaan tuuliin.
Jotta päivä olisi täydellinen, niin eiköhän stadionille ole järjestetty joku helvetin eläkeläisvaarien ulkoilutustapahtuma ja parkkipaikan löytäminen KODIN luota oli mahdotonta. Kun muutenkaan kaupunki ei ole osannut varata riittävästi tilaa elintason nousun aiheuttamalle autoistumiselle agraariyhteiskunnan muuttuessa palveluyhteiskunnaksi (sehän kuitenkin alkoi vasta 1960-luvulla), niin eikö nämä vähäiset pysäköintimahdollisuudet voisi olla niiden käytössä, jotka täällä niistä vuosimaksua maksavat.
Siis KUULKAAS NYT MAALAISET, käyttäkää joukkoliikennettä jos tulette kaupunkiin, älkääkä pysäköikö autojanne MEIDÄN PAIKOILLE, JOTKA ASUMME TÄÄLLÄ! Ei ole kovinkaan hauskaa jättää autoa yli kahden kilometrin päähän kotoa. Ja turha ruveta inisemään, että onko keskustassa pakko olla autoa, se on täysin minun oma asia, vaikka menisin kuuraketilla töihin.
Pahoittelen voimasanojen käyttöä, mutta tänään olen todella vihainen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)